Onko sinulla erityisherkkänä epämukavuusalueen postinumero?

 

Tämän päivän elämässä tunnutaan vauhkoontuvan muutosmantrasta. Kasvun, kehittymisen ja uudistumisen alttarilla meitä ohjataan jatkuvasti menemään oman mukavuusalueemme ulkopuolelle. Siellä avautuu uudet maisemat, käynnistyy kehittyminen paremmaksi itseksi; minä 2.0:ksi. Tehokkaammaksi, tuottavammaksi, kehityksen aallonharjalla pysyväksi, sitä jopa eteenpäin vieväksi voimaksi. Muutoksen ilosanoma tarjoillaan yleensä toisen mantran kera. Epämukavuusalue. Vain siellä voi kasvaa ja kehittyä. Sinne siis!

Niin, epämukavuusalue. Siitä puhuttaessa ja sinne itseämme, työntekijöitä, puolisoita, sukulaisia tai ystäviä työnnettäessä, unohdetaan helposti se, että tuon viheriäisen niityn rajat eivät ole vakiot. Entä jos jo elät joka päivä oman mukavuusalueesi laitojen toisella puolen? Tai jos sen rajat on tehty kuminauhasta ja ne venyvät päivittäin äärimmilleen?

Entä jos värien voima vyöryy verkkokalvoille niin, että silmiin sattuu, tai herkistyt kauneudesta. Äänet tuntuvat kehollisena kipuna tai saavat oksitosiinin virtaamaan. Vaatteiden karheus raastaa ja pistelee ihoa tai saa aikaan pehmeän hyvänolontunteen. Tuoksu oksettaa, tekee pään kipeäksi tai lennättää muistoissa jonkin rakkaan luokse. Entä jos elät ja koet kaiken tämän täysillä jokaisen tavallisen päivän aamuna, jo ennen kuin edes pääset ovesta ulos?

Meillä jokaisella on oma sietoikkuna, mukavuusalue, jonka laajuus riippuu monista asioista; synnynnäinen hermoston rakenne, sairaudet, nukkumisen laatu ja määrä, kuormittuneisuus työssä ja muussa elämässä, traumat, koetut uupumiset ym. Näin ollen yksi kokee olevansa epämukavuusalueella pitäessään puhetta kansainvälisessä konferenssissa, toinen jännittää ja joutuu kovasti tsemppaamaan itseään jokaisessa tiimipalaverissa, jotta pystyisi ottamaan puheenvuoron, kolmas pääsee etäterapian avulla viimein ulos kotoaan ja pystyy käymään kaupassa, tervehtimään siellä työntekijää. Kaikki toimivat omilla epämukavuusalueillaan, kasvoivat ja kehittyivät.

Erityisherkkä ruokkii omaa luovuuttaan ja innovointikykyään riittävästä levosta, palautumisesta ja usein myös yksin olemisesta käsin. Kun keho ja mieli rekisteröivät kaiken keskivertoa isommin, vie oman mukavuusalueen jatkuvan ylittämisen ihannoiminen nopeasti ylikierrostilaan. Tämän vuoksi on tärkeää vaalia myös sopivassa määrin omalla turva-levelillä toimimista.

Niinpä seuraavan kerran kun sinulle sanotaan "tässä täytyy nyt hei vaan mennä epämukavuusalueelle kasvamaan", muistathan, että on ihan ok tuntea väsymystä tai ärtymystä, huolestumista tai ylikuormittuneisuutta ilon ja positiivisuuden sijasta. Voi myös miettiä tarvitseeko koko ajan mennä eteenpäin? Joskus paras keino pitää itsensä tulevaisuudessa uudistumiskykyisenä on joksikin aikaa pysähtyä. Voi nimittäin olla, että olet erityisherkkänä ympäristön ja ehkä itsesikin vaatimuksesta asunut epämukavuusalueen postinumeroalueella jo pitkään.

Lempeydellä Heli

~~~

SunAskeleita | Heli Heikkilä

https://www.instagram.com/sun.askeleita/