Kirjoitin jokunen päivä sitten omiin somekanaviini postauksen, jossa otin esille työhyvinvoinnin näkövinkkelistä herkän melko tyypillisen tavan suhtautua työhönsä ja toimia työpaikalla. Kuvaavin termi, jonka tälle ilmiölle olen keksinyt, on “pelastava enkeli.”
Tottahan tuo kuulostaa kauniilta, miltäs muultakaan. Olen lukuisia kertoja saanut itseni kiinni sovittelemasta hohtavaa sädekehää kutreilleni, kun olen nostanut käteni pystyyn vapaaehtoisuuden merkiksi.
Ketä tässä nyt sitten oikein huijataan? Ketä vedetään höplästä? Hyväksikäytetään? Herkkä mielihyvin lupailee hoitavansa enemmän tai vähemmän tiedostaen kaikenlaista ylimääräistä hommaa. Monesti haluamme miellyttää. Haluamme myös ihan kauheasti olla avuliaita, huolehtivia ja sydämestämme helpottaa toisten työtaakkaa. Ja tottahan tunnemme itsemme tärkeiksi ja olemassaolomme merkitykselliseksi. Eihän siinä muuten mitään mieltä olisikaan.
Vaan onko tosiaan niin, että meidän on pakko lunastaa paikkamme ja asemamme työpaikalla, yhteiskunnassa, yhdistystoiminnassa, harrastuksissa, kotona jne. tekemällä, palvelemalla ja huolehtimalla muita enemmän? Kun sen näin näkyväksi kirjoittaa, niin tuntuuhan ajatus aika hassulta. Eihän se niin voi mennä. Olisiko kuitenkin niin, että olisimme ehkä itse saaneet aikaan tämän kierteen elämäämme? Se on vähän kuin herkän itsensä luoma palkitsemisjärjestelmä. Hän saa ylimääräisestä tekemästään hyvästä henkisen päänsilityksen. Samalla hän kuluttaa itsensä siitä hyvästä loppuun. Sanomattakin on selvää, että pidemmän päälle homma ei toimi.
Työhyvinvointi on valtavan tärkeä ja loputtoman laaja aihe. Viettäähän moni meistä merkittävän osan ajastaan työtä tehden. Ei siis ole yhdentekevää, miten työssämme voimme. Se vaikuttaa luonnollisesti myös elämämme muihin osa-alueisiin. Emme vain välttämättä tiedosta sitä.
Pelkällä päänsilittelyllä emme saa muutosta aikaan. Tarvitaan hiukan “vastakarvaa,” jotta malttaisimme ja uskaltaisimme kyseenalaistaa omat toimintatapamme. Ehkä toimimmekin itseämme vastaan? Kulutamme aivan turhaan voimavaramme loppuun. Vähemmälläkin voi selvitä. Ihan totta.
Toivon sydämestäni, että voit hyvin työssäsi. Ja muutenkin!
Lämmöllä,
Pia-Maria
www.balanssiapia.fi