Kesä kääntyy jo syksyksi. Tämä on hyvä hetki summata mennyttä kesää. Minulle tämä kesä on ollut erityisen mieleenpainuva. Olen toki nauttinut aiemmistakin kesistä kovasti. Työssäni minulla on ollut mahdollisuus pitää yli kuukauden kesäloma, mikä on luonut hyvän mahdollisuuden virkistyä ja levätä. Tämä kesä on ollut kuitenkin erilainen. Erityisherkän tyypilliset piirteet nähdä ympärillään kauneutta, havainnoida ympäristöä intensiivisesti ja prosessoida asioita syvällisesti ovat korostuneet.
Olen tunnistanut itseni erityisherkäksi 2010-luvulla luettuani Elaine Aronin kirjan Erityisherkkä ihminen (2013) niin kuin monet muutkin. Minulla on kuitenkin kestänyt varsin kauan ymmärtää, että tähän hermostolliseen ominaisuuteen liittyy hyviä ja voimaannuttavia erityispiirteitä. Yritin pitkään olla kuin normi-ihmiset ja pidin erityisherkkyyttä pelkästään haitallisena ominaisuutena.Tänä kesänä olen aivan erityisesti löytänyt erityisherkkyyden positiiviset ja elämääni rikastuttavat piirteet.
Luonto on ollut minulle aina tärkeä ja se, että ihminen on osa luomakuntaa, suurempaa kokonaisuutta, on ollut itsestään selvyys. Tänä keväänä ja kesänä minulla on ollut erityisen vahva aistikokemus luonnossa tapahtuvista muutoksista kevään vaihtuessa kesään ja nyt kesän vaihtuessa syksyyn. Olen seurannut tarkasti kevään heräämistä, kasvien heräämistä talvilevosta, niiden kukintaa ja kasvua kesällä, lintujen muuttoa Suomeen ja niiden pesinnän onnistumista sekä eläinten touhuja pihapiirissä. Olen seurannut päivän pituuden vaihtelua sekä sääoloja. Luonnossa tapahtuvat pienet asiat ovat ilahduttaneet minua aivan erityisesti. Jollain tavalla erityisherkän havainnointikyky on erityisellä tavalla terävöitynyt.
En osannut odottaa näin suurta muutosta jäädessäni keväällä eläkkeelle. Olin varsin hyvin valmistautunut eläkkeelle jäämiseen, miettinyt erilaista tekemistä ja sopinut itseni kanssa, mitä asioita haluan tehdä heti jäädessäni pois työelämästä. Olen aina ollut varsin työorientoitunut ja työllä on ollut minulle suuri merkitys. Tämän vuoksi eläköityminen jännitti. Vaikka olin hyvin valmistautunut, en arvannut, että eritysherkkyys muuttuisi vahvaksi voimavaraksi, kun se saa tällä tavalla tilaa tulla esille.
Toinen merkittävä havainto uudesta elämänvaiheestani on aikaisempaa suurempi vapaus kuunnella kehoa ja mieltä, suunnitella päivänsä ja tekemisensä sen mukaan. Erityisesti olen nauttinut hitaista aamuista lehteä lukien ja aamupalaa syöden. Olen aina tykännyt liikunnasta ja urheilemisesta, mutta töiden takia joutunut keskittämään liikuntaharrastukset arki-iltoihin. Nyt, kun voin vapaasti suunnitella päiväni, olen voinut liikkua silloin, kun se keholleni parhaiten sopii. Minun kohdallani se tarkoittaa usein miten aamupäiviä, jolloin päivä on vasta alullaan. Ajankohdan lisäksi saan liikkua tavalla, mikä sillä hetkellä sopii parhaiten keholleni ja mielelleni. Liikkumisen riemu on saanut ihan uuden merkityksen.
Kesällä ei ole ollut minnekään kiire vaan aikaa ja vapautta on ollut runsaasti. Työhön liittyvät haasteet ja mahdolliset murheet, jotka ovat aikaisemmin kuormittaneet mieltä, ovat olleet poissa. Tämä kaikki on antanut myös tilaa intensiivisemmälle läsnä hetkessä -ololle. Olen viettänyt monia mukavia hetkiä läheisteni kanssa kuunnellen ja jutellen niin arkisista kuin syvällisemmistäkin asioista. Olen kokenut suurta yhteyttä läheisiini. Kesän kääntyessä nyt syksyyn olen vakuuttunut erityisherkkyys-ominaisuuteni mahtavista positiivisista puolista. Näiden mietteiden siivin odotan hyvillä mielin, mitä syksy tuo tullessaan.
Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti