30 elokuuta 2024

Olet liian herkkä!

Onko sinulle tuttu tokaisu? Minä ainakin olen erityisherkkänä siihen seinään törmäillyt. 

Usein herkkyyttä käytetään lyömäaseena silloin, kun turvattomassa vuorovaikutussuhteessa yritetään tuoda esiin toiveita, tunteita, odotuksia tai omia rajoja. Tavoitteena on kuulluksi tuleminen, suhteen parantaminen sekä tasavertaisuus ja silti lopputulos voi olla hyökkäys, mitätöinti, vastuun karttaminen, vihamielisyys tai mykkäkoulu. 

Niin, ja ”sä oot ihan liian herkkä!” 

➡️ Koska et kestä, että sulle sanotaan MITÄÄN! 
➡️ Koska aloit ITKEÄ! 

Puretaanpa tätä hieman. 

Entä jos kyse ei olekaan liiallisesta herkkyydestä, vaan järki-ihmiseksi itseään kutsuvan omista, maton alla piilossa lepäävistä käsittelemättömistä tunteista. 

Voisiko ollakin niin, ettei vannoutunut järki-tyyppi pystynyt siinä kohtaa asettumaan toisen asemaan? Ei löytänyt itsestään empatiaa? Toimi ja puhui ajattelemattomasti? Ei ottanut vastuuta omasta osuudestaan vuorovaikutuksessa? 

Kaikissa meissä on herkkyyttä. Kaikilla meillä on tunteita. Usein tiukka järki-ihminen ei vaan ole, tai uskalla olla niistä tietoinen. Ne on vaikeina tukahdutettu näkymättömiin, ja ne purskahtelevat käsittelemättöminä esiin esimerkiksi toisen ihmisen tunteiden kohtaamisen vaikeutena. 

Ja sitten se itku. Kysynpä vaan mitä haittaa siitä on? 

Itkeä voi vaikka surusta, pettymyksestä itseensä tai muihin, ikävästä, hylkäämisen pelosta, yksinäisyydestä, fyysisen tai psyykkisen väkivallan tai sen uhan pelosta, rakkaudesta, kaipuusta, onnesta, ilosta, ylpeydestä… 

Kyllä tänne kyyneleitä mahtuu, eivätkä ne ole itkemättömiltä pois! 

Lopuksi: Herkällä on usein uskallusta tuntea ne vaikeimmatkin tunteet – rohkeaa, sanoisin. Herkkä elää monesti täydemmin kaikkien aistiensa kautta – syvempää, aistillista, läsnäolevaa. Herkältä ei puutu myötätuntoa, kykyä eläytyä ja ymmärrystä muidenkin tunnetiloista – tarpeen melko monissa työtehtävissäkin. 

Lempeydellä Heli – ylpeästi herkkä

Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Naiseuden voima -blogissa. 
 ~~~
SunAskeleita | Heli Heikkilä 

SunAskeleita/Heli Heikkilä tarjoaa yhdistyksen jäsenille jäsenalennuksia. 

25 elokuuta 2024

Erityisherkät X Ohjaamojen Onni

 


Ohjaamojen Onni tarjoaa maksutonta tukea 18-29 -vuotiaille Suomessa sekä yksilöllisesti että ryhmämuotoisesti. Koska HSP Suomi ry:llä on vielä tämän vuoden 2024 ajan käynnissä HSP Nuoret aikuiset -hanke, päätimme Vantaan Ohjaamon kanssa yhdistää voimamme.

Kävin Vantaan Ohjaamolla perjantaina 16.8. pitämässä yhteistilaisuuden Onnin työntekijän kanssa. Tilaisuuteen osallistui neljä nuorta aikuista, joiden kanssa teimme harjoitteita, mm. kuvien kirjoituksia, ja erityisherkkyystestit, söimme herkkuja sekä keskustelimme erityisherkkyyden teemoista. Näiden nuorten aikuisten kanssa juttua riitti, ja yleinen kokemus päivästä oli, että erityisherkkien kanssa on mukavaa keskustella pienessä ryhmässä. Myös HSP Nuoret aikuiset -hankkeen ryhmätoiminta on usein pienimuotoista, jotta osallistujille mahdollistetaan turvallinen ja rauhallinen ilmapiiri.

Minulle jäi päällimmäisenä mieleen tästä tilaisuudesta vertaistuen merkitys. Yhdistyksellemme on tärkeää, että jokaisella on paikka, jossa tulee hyväksytyksi omine piirteineen.  Kun nuoret jakoivat kokemuksiaan erityisherkkyydestä, muut nyökyttelivät päätään samaistumisen merkiksi. Myös minun oli helppoa tunnistaa itseni muiden kokemuksista.

Moniammatillinen yhteistyö erilaisten tahojen kanssa on todella tärkeää, ja tästä yhteistilaisuudesta Vantaan Ohjaamon Onnin kanssa jäi todella positiivinen tunne. Olemmekin pohtineet mahdollisuutta järjestää samalla rungolla vastaavia tilaisuuksia muihin Ohjaamoihin - niitä kun on valtakunnallisesti ympäri Suomea.

Muistutan myös, että HSP Nuoret aikuiset -hankkeen kaveripalveluun voi vielä ilmoittautua! Jos siis kaipaat vertaistukea erityisherkkyyden teemoihin, ilmoittaudu mukaan verkkosivuiltamme löytyvän ohjeen kautta.                                                             

Emma Mäkelä

Toiminnanjohtaja ja hankekoordinaattori

HSP Suomi ry

 

💙💙



24 elokuuta 2024

8 vinkkiä erityisherkälle miehelle


  1. Ota selvää erityisherkkyydestä ja tee testi. Omalla kohdalla ”valaistuminen” tapahtui noin 35-vuotiaana ja onneksi edes silloin. Tuntui kuin suuri taakka olisi lähtenyt harteilta ja pystyin alkaa rakentaa omanlaistani elämää tukevammalle perustalle. Lämmin suositus.
  2. Etsi kaltaisiasi ja ennen kaikkea hommaa vertaistuki-herkkis. On todella huojentavaa päästä jakamaan fiiliksiä ja saamaan tukea tähän monivivahteiseen settiin. Suuri helpotus, kun voi puhua sellaiselle henkilölle, jolle ei tarvitse selitellä mitään.
  3. Hommaa vastamelukuulokkeet töihin, kotiin, matkoille, ihan mihin vaan. Tulet kiittämään ostoksesta itseäsi 🙂
  4. Järkkää itsellesi omaa aikaa, aikaa rauhoittumiselle, ihan joka päivä tai niin usein kuin haluat. Tämän jälkeen jaksamisesi hyppää ihan uudelle levelille. Jopa alle puoli tuntiakin päivässä auttaa jo kummasti. Kannattaa kokeilla.
  5. Hakeudu sellaisten ihmisten seuraan, jotka edistävät hyvinvointiasi. Olen kuullut usein: ”Älä oo tommonen neiti!” tai ”Ootko sä kusipää?” tilanteissa (alkoholi liittyy usein näihin) joissa juhlitaan ja joissa tulee paljon aistitykitystä. Väsähdän niissä todella nopeasti, ylikuormitun ja haluan vetäytyä omaan rauhaan. Jostain kumman syystä se koetaan uhkana tai töykeänä käytöksenä. Nykyään osallistuin vain harvoin karkeloihin, joissa altistun kuormitukselle. Myrkylliset ihmissuhteet viskaa äkkiä romukoppaan!
  6. Nauti vahvasta intuitiostasi ja kyvystä nähdä ja kokea maailma syvemmin. Tältä pallolta löytyy lukuisia loistavia juttuja, jotka sopivat herkkiksille. Itse puran luovuuttani kirjoittamiseen ja musiikkiin.
  7. Etsi rauhassa itsellesi sopiva työ ja ole rohkea hyppäämään sopimattomasta pois. Takaan, että se kannattaa. Joskus oikean homman ja uran löytäminen voi ottaa aikaa, mutta sen eteen ole valmis tekemään töitä. Onnistut kyllä!
  8. Luonto auttaa ja parantaa nopeasti. Itselläni veden äärellä oleilu on ihan parasta rauhoittumista. Jos mahdollista, niin nauti luonnosta päivittäin.

Ole rohkeasti oma itsesi ja kuuntele kehoasi ja intuitiotasi. Sinussa on enemmän voimaa kuin uskotkaan. Moni vinkeistä soveltuu kenelle tahansa! Positiivisia fiboja kaikille 🙂

Antti Paajanen

Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Arctic sensitivity -blogissa. 

17 elokuuta 2024

Erityisherkkä ikääntyy. Keho ja mieli.

  Jäsenen blogikirjoitus:

Me erityisherkät olemme kokonaisvaltaisia. Mieli vaikuttaa kehoon ja keho mieleen. Nämä tuntuvat joskus olevan aivan melkein yhtä. Paha mieli voi altistaa jopa flunssaan sairastumiselle tai jännitys saa vatsan sekaisin. Stressistä laukeaa migreeni. Näinhän se on usein kaikillakin ihmisillä.

Erityisherkän keho voi olla herkempi vastaanottamaan mielen muutoksia. Ikääntyessämme ainakin tällaiset tuntuu selvästi, aivan kuin ilmanpaine tai sään muutoksetkin. Sieltä ja täältä kolottaaa kun saderintama lähestyy. Reumaattiset kivut silloin myös pahenee ja pää voi olla outo ja sumuinen....

Erityisherkkä aistii ja kokee syvästi, virittyy ja ylivirittyy, väsyy. Ikääntyessä nämä ominaisuudet tuntuvat voimistuvan, ainakin niin olen itsessäni huomannut, ja muiltakin herkkiksiltä kuullut. Kun aistitietoa, ihmisten tunnetiloja ja huolia, ottaa vastaan paljon, tarvitsee paitsi mielelle lepoa, niin myös fyysistä palautumista. Mielen rasitukset kun väsyttävät fyysisestikin.

Moni erityisherkkä kantaa ihan ylimääräisiäkin huolia harteillaan. Niin minäkin. Huoli läheisistä, huoli maailman tilanteesta, huoli omasta terveydestäkin, syystäkin. Miten täs nyt vielä jaksaa, kun on tuota ja tuota kremppaakin, eikä ne parempaan mene. Huolestuneisuudelle on yleensä siis syynsä. Joskus on huolestunut ilman syytäkin. - Onko siitä tullut kuin toinen luonto? Jauhaa asioita loputtomiin. Surukin on voinut jäädä päälle, ja ilmenee sitten huolestuneisuutena.

Stressi aiheuttaa jatkuvaa huolestuneisuutta. Nähdään uhkia, sen sijaan että nähtäisiin mahdollisuuksia. Niin tuttua. Muuten, jotkut lääkkeetkin voivat lisätä huolestuneisuuden tunnetta. Siksi on hyvä selvittää, jos tällaista on huomannut, voiko lääkkeen vaihtaa toiseksi.

Hyvä on selvittää muutenkin, mikä on huoleni syy, ja voinko vaikuttaa ja jos, niin miten.

 Maailman ja yhteiskuntamme tilanne huolettaa meitä vastuuntuntoisia ja arvotietoisia erityisherkkiä. Kun on aikaa seurata uutisia enemmän, eläkkeellekin jäätyä, tuota huolten vuorta on helppo kasvattaa. Paljon onkin puhuttu yhdistyksemmekin piirissä, miten paljon niitä uutisia kannattaa seurata. Itse luen uutiset iltasella, en vielä aamulla. Aamulla kun on muutakin tekemistä ja voi aamun rauhoittaa muuhun ja päivään valmistautumiseen.

Mikä huolestuneisuudelle altistaa, jopa ahdistukselle ja masennukselle, on nuo usein juurikin iän myötäkin tulevat erilaiset sairaudet ja erityisesti kivut. Kun kipu on jokapäiväinen, no tietenkin silloin on hyvä tutkituttaa mitä se on, kipuhan on signaali jostakin. Mutta usein joudumme sitten myös elämään kivun kanssa, jokapäiväisesti. Se jos mikä vaikuttaa mieleen. Kipuunkin voi onneksi vielä jollain lailla vaikuttaa.

Kipu väsyttää, ja siksi lepoa tarvii enemmän ja silloin kannattaa levätä. Monesti se on näin varsinkin tules-vaivoissa; ensin lepo, sitten liike, ja viimesijaisesti tarvittaessa lääke. On olemassa monia tapoja liikkua: muiden kanssa, vedessä, kesällä auringossa puistossa, tai sitten etäjumppailla rauhassa kotona. Muiden kanssa liikkuminen on usein hauskaa, liikunta sujuu kuin vettä vain.

- Tässä tuleekin se, että vaikka olisi introverttikin, on muiden seurakin niin tosi tärkeää. Ei yksin voi hullutella kuin muiden kanssa:) Niin ehkä kissojen kanssa tai no mähän puhun jopa peikonlehdillenikin.. Mieli kohenee muiden seurassa, jos saa vielä nauraa yhdessä niin oi, kyllä se vaikuttaa niihin kropan raihnoihin melkein yhtä paljon kuin se jumppa. Ja kun keho voi paremmin, voi mielikin paremmin, ollaan hyvässä kierteessä silloin.
Mielen harjoituksilla; kohdata asioita, hyväksyä se mikä hyväksyä pitää ja vaikuttaa siihen mihin voi, voi kohdata kipuakin ratkaisukeskeisesti.  Pienet asiat usein merkitsevät. Myös pienet muutokset ruokavaliossa, kuten proteiinitasapainon löytäminen, usein lisäävät hyvinvointia.

Ks. harjoituksia rentoutumiseen esim. www.Mieli.fi Myös www.kivunhallintatalo.fi sivuilla löytyy ohjeita. Monia kursseja on tähän kivunhallintaan mielen kautta, katso myös sivuiltamme www.erityisherkat.fi yhteistyökumppaneidemme ja yritysjäsentemme järjestämiä kursseja.

 


Sanotaan usein näin, että kroppa vanhenee mut mieli pysyy nuorena. Tällä tarkoitetaan useinkin elämänhalua, nuorekasta tapaa ajatella, tällä tarkoitetaan että tunteet on ne samat kuin ennenkin. Ehkä.
Mutta ei meinaa toi kroppa pysyy perässä, eikä tapahtumien, omien/tuttavien lastenlasten, ja ajankin perässä, suree moni.
- Luopumaanhan sitä joutuu paljosta, jos monista läheisistäkin jo ja rakkaista lemmikeistä joskus, myös siitä mihin ennen pystyi ja enää ei.  Tässä tullaan meidän ominaisuuksiimme, jotka vie aina eteenpäin; luovuus, intuitio ja arvomaailmamme merkitys. Asioita voi käsitellä ja uutta voi löytää.
 
Ennenkaikkea vertaistuki niin krempoissa, surussa, luopumisessa, ja tässä erityisherkkyydessäkin on eliksiiri, mikä voitelee sielua ja hoitelee kipujamme. Auttaa hyppäämään oravanpyörästä mihin milloinkin ollaan jouduttu, niin kivahan se on hölkätä omassaan, mutta sitä parempi hypähtää sieltä pois ja rauhoittua hetkeksi. Myötätunto, sen saaminen ja antaminen, syvälle käyvät keskustelut pitävät meidät rohkeina ja itseämme arvostavina erityisherkkinä. 
Etsi ja löydä itsellesi sopiva hsp -vertaisryhmä, ks. www.erityisherkat.fi 
Monella paikkakunnalla on ryhmä tai ryhmiä, ellei, niin ainakin etäryhmään pääset eli netin kautta.

💙💙💙

Ehkä parasta vanhenemisessa, minun mielestäni ja paradoksaalista kyllä, on se, että ihan jo tuo kroppa, juurikin ne raihnat pahalaiset, pakottavat hiljentämään, hidastamaan. Ellei muuten ole vielä hidastanut. Kun hidastaa, huomaakin pienet yksityiskohdat taas paljon paremmin. Huomaa, aistii ja kokee enemmän ja syvemmin, vähemmällä. Ja sitä pysähtyy myös kuuntelemaan itseään, ja toista ihmistä. Löytää uutta. Ehkä jotakin ihan omaa, jota ei ennen ole ollutkaan? Läpi elämän voi löytää uutta niin itsessään kuin ympäristössään.


Lähden ulos puistoon ja istun penkille. Viereeni istahtaa pian toinenkin. 'Onpa ihana sää'.  - Niin on! Tämä loppukesä tai onko nyt jo syksy.. on ihan parasta aikaa!
Kohta rientävät sorsat kilpaa uiden kohti, kas onhan mulla noita pullanmuruja mukana. Taivaalla purjehtivat valkoiset pilvet. Pieni onni on läsnä, ja se riittää.
 

Merja Korpisaari 

HSP kokemusasiantuntija, keskusteluryhmän vetäjä  

   

Tehtävä:

 
Kirjoita ylös: Mikä Sinulla on tänään hyvin? Onko Sinulla aihetta olla kiitollinen jostakin, jos, niin mistä?
(Näin minä pysähdyn joskus, vaikka ei olekaan aina niin helppoa hypätä sieltä huolten oravanpyörästään.)

 
Voit jakaa ajatuksesi alla kommenttikentässä! 


Linkkejä:

www.kivunhallintatalo.fi  

www.vertaistalo.fi

www.mieli.fi

www.erityisherkat.fi
 

Aiemmat blogikirjoitukset erityisherkän ikääntymisestä:  

Erityisherkkä ikääntyy. 

Erityisherkkä ikääntyy. Elonsiivous.


14 elokuuta 2024

HSP miehet kokoontuivat Helsingissä

 


Sunnuntaisessa (11.8.) HSP miesten Helsingin kokoontumisessa meitä oli paikalla seitsemän. Tilakin on toki rajallinen, mutta seinät ovat venyviä, niin kuin moni meistäkin.

Agendana oli esittelykierros, kukin sai kertoa mitä halusi, ja vapaata keskustelua aiheesta miten kukin omanlaisuutensa on löytänyt ja kokee. - Tuo termi oli yhdeltä meistä, kun se erityisherkkyys -nimitys menee vähän maistelun puolelle, että olenko sitä, tai mitä mielikuvia se herättää.

On minulla herkkyyttä joillekin siitepölyille, mutta HSP:ssä minulla saattaa silmät vuotaa kun menen toisen suruun mukaan. Ihan tuntemattoman ja niin helposti, silmäni kyynelehtivät. Tosta ois hauskaa tarinaa, mut toinen kerta.

Moni meistä totesi, että kyllä naisten kanssa on ihan helppo puhua syvällisiä ja tunteita koskettavia asioita. Kuitenkin kun oli joskus esitetty ajatus myös miesten kesken keskusteluryhmästä, niin lähdin sitten mukaan sitä perustamaan. Kiitokset Susannalle ja Merjalle, sekä Joonakselle Oulun miesten ryhmän vetäjälle.

Me jatkamme kehittämistä. Tämä voi olla monen muotoista, sellaista kuin haluamme. Seuraava tapaaminen onkin vasta 8.9., matkustelun vuoksi. Yksi ehdotus keskustelun aiheeksi silloin on läsnä oleminen.



Juhani Brodkin


PS. Ryhmistä ilmoitellaan osoitteessa erityisherkat.fi. Seuraava Helsingin tapaaminen on 8.9. Oulussa pääsee miesten ryhmään 26.8.

 

10 elokuuta 2024

Erityisherkkyys ja Heimojuhlat

 

Elokuun ensimmäisenä lauantaina Turun Raatihuoneella kokoontui noin 50 henkeä juhlimaan yhdessä erityisherkkien heimojuhlaa.

Lähdin liikkeelle Espoosta jo kello kahdeksalta. Leivoin edellisenä iltana pitsan jota mutustelin autossa aamupalaksi ajomatkan aikana. Saavuin Turkuun hyvissä ajoin, löysin parkkipaikan ja olin juhlapaikalla varttia vaille kymmenen. Prepattu aamupala mahdollisti mahdollisimman pitkään nukkumisen. En ole aamuihmisiä ja taatakseni edes kohtalaiset yöunet, olen oppinut valmistautumaan. Ja se onnistui!

Vanha Raatihuone ja Turun ihana jokimiljöö huokuvat historiallista fiilistä.

Vanha Raatihuone ja sen ympäristö ovat ihana miljöö. Rohkein askelin kapusin rappuset kolmanteen kerrokseen. En tiennyt yhtään mitä odottaa tulevalta päivältä.

Ilmoittauduin rappusten yläpäässä. Juhlasali oli avara. Noin kymmenen henkilön pöytäryhmät oli nimetty eri maiden tai kaupunkien nimillä, sillä olihan aamupäivän luento matkailuaiheinen.

Nappasin pöydältä kivennäisveden ja nautin vielä mukanani tuoman smoothien, sillä tiesin lounaan olevan vasta puoliltapäivin, joka oli omaan ruokarytmiini puolisentoista tuntia myöhemmin. Smoothie piti nälän hyvin kurissa ja oli oiva valinta.

Istuin tyhjänä olevan pöydän äärelle ja pian se täyttyi uusilla tuttavuuksilla. Oli ilahduttavaa huomata, että paikalle oli saapunut myös miehiä, sillä miehen herkkyys on yhteiskunnassamme vieläkin jonkinsortin tabu. Oli mielenkiintoista kuulla, missä vaiheessa elämää kukin oli ymmärtänyt olevansa erityisherkkä.

Juhlat alkoivat heimojuhlarauhan julistamisen merkeissä, mukaillen Turun perinteistä joulurauhan julistamista. Tämä loi juhlille lämminhenkisen aloituksen.

Sukelsimme sen jälkeen matkailun laineille. Innostava esitys valotti herkkisten matkailua. Kävimme myös pienryhmäkeskustelua matkustamisesta. Oli mukavaa jakaa kokemuksia. Esitys ja keskustelu vahvistivat ymmärrystäni sen suhteen, että miksi olen tehnyt matkusteluissa tiettyjä valintoja jo pitkän aikaa: taatakseni itselleni onnistuneen matkakokemuksen.

Lounas oli maittava ja eri ruokavaliot huomioon ottava. Sali täyttyi innokkaasta pulinasta. Meidän pöydässä keskusteltiin työurista. Kuulin inspiroivia tarinoita uupumuksestatoipumisesta ja uusien urien etsimisestä, sen oman paikan löytämisestä työmaailmassa. Huomasin myös, että päivän aikana huolehdittiin juhlasalin ilmanlaadusta ikkunoita avaamalla. Se oli hyvä juttu!

Lounaan jälkeen jakauduimme ennakolta valitsemiimme toimintapajoihin. Oli valokuvausta, korujen tekemistä ja itse valitsin museokäynnin. Se reissu oli todella mielenkiintoinen. Oppaamme oli ihan super ja tunnin mittaisen kierroksen aikana kuulimme aimo annoksen Turun historiasta. Kuten aina museoissa ja uuden informaation äärellä, mieli väsähtää nopsaan.

Onneksi seuraavana oli vuorossa leppoisa kahvihetki. Pöytäseurueemme keskustelut syvenivät, vaikka tietysti erityisherkkien tapaan ne olivat alusta asti jo syvällisiä.

Päivä päättyi, noh tekisi mieli sanoa, leppoisaan bingoon 🙂 Mutta oikeiden rivien metsästys aiheutti jopa meissä herkkiksissäkin mukavaa jännityksen luomaa kuhinaa. Vaikka en itse voittanut, mistä olin luonnollisesti sangen hämmästynyt, bingo tarjosi hauskan ja rentouttavan päätöksen päivälle.

Heimojuhlat olivat kokonaisuudessaan antoisa kokemus, ja oli erityisen merkityksellistä tavata muita erityisherkkiä ja jakaa kokemuksiamme. Tapahtuma vahvisti yhteisöllisyyttä ja tarjosi arvokkaita oivalluksia herkkyyden kanssa elämisestä.


-Antti Paajanen

arcticsensitivity.fi

Instagram


Kirjoitus on julkaistu myös Arctic sensitivity -blogissa. 



06 elokuuta 2024

Jos elät miellyttääksesi muita, kaikki tulevat rakastamaan sinua – paitsi sinä itse (Paulo Coelho)



Beige. Vaalean ruskehtava, se minä olin. Pysyin taustalla hillittynä ja annoin muiden loistaa. En koskaan kilpaillut valokeilasta. Olin neutraali, ja sillä tavoin hyvin yhteensopiva värikylläisten kanssa. Tietämättäni tuin ja vahvistin niiden olemassaoloa. Vedin puoleeni juuri heitä, jotka veivät tilaa uuvuttavuuteen saakka. Luulin olevani vääränlainen, ja hyväksynnän hakemisesta tulikin toinen kokopäivätyö. Yritin muuttaa itseäni ja miellyttää, olla se oikeanlainen. Yritin omalla jatkuvalla huolestuneisuudellani varmistella, että asiat järjestyvät. Miten ihmeessä kuvittelin, että minulla olisi sellaiset taikavoimat? Elin varautuen koko ajan pahimpaan, kunnes voimani pikkuhiljaa hupenivat enkä tiennyt enää itsekään kuka olin, mitä halusin. Uuvuin, elin pitkään sumussa elämääni suorittaen. Sain paljon aikaan, mutta elämästä oli kadonnut kaikki väri, merkityksellisyys.

Kunnes kuulin erityisherkkyydestä. Valot syttyivät. Matka kohti itseäni alkoi. Huomasin, että beigenäkin minussa on paljon sävyjä ja voimaa. Voin olla loputon hiekanruskeus Saharan kuivalla aavikolla, Pariisin idyllisessä katukahvilassa iltapäivän auringossa nautittu latte, tai modernisti harmaan kanssa yhdistetty muodikas greige vinyylilankku huvilan lattiassa. Ihanaa – ja pelottavaa. Mitä tapahtuu, jos en olekaan väritön ja mauton, jos en katoakaan taustaani? Hyväksytäänkö minut kokonaisena omana itsenäni?

Pikkuhiljaa uskalsin. En enää halunnut pienentää itseäni muiden odotuksia vastaavaksi. Aloin ymmärtää olevani yhtä arvokas kuin muutkin – ne, jotka säteilevät voimalla ympäristöönsä. Ymmärsin eläneeni koko elämäni kiireessä, sisäisessä rauhattomuudessa, pyydellen anteeksi olemassaoloani. Tein aina paljon, nopeasti alta pois ja heti kohti seuraavaa. Mihin minulla oli niin kova kiire? Seuraavaan suoritettavaan asiaan. Kohti hyväksyntää. Ymmärsin, ettei se löydy ulkopuolelta. Merkityksellisyys piileskelee matkassa, oman näköisessä elämässä – ei päämäärässä.  

Beige. Vaalean ruskehtava, se minä olen. Tänä päivänä uskallan olla myös vahvan purppuranpunainen, loistavan auringonkeltainen sekä herkän vaaleanpunainen. Kaikkea niitä ja paljon muuta. Kaikki yhtä tärkeitä.


Lempeydellä Heli

https://www.instagram.com/sun.askeleita/


Olen Heli, erityisherkkä terapeutti. Kuulin erityisherkkyydestä vasta täytettyäni 40, ja siinä kohtaa minulle kirkastui moni asia. Olin elänyt kuuntelematta ollenkaan itseäni ja omia tarpeitani. Sen jälkeen alkoikin oman näköisen elämäni polku tallautua välillä vapisevin askelin, kompastellen ja kaatuenkin, mutta silti edeten. Tänä päivänä en pelkästään näe valoa tunnelin päässä, vaan tunnen sen lämmön ja voiman polullani.

 Aito kohtaaminen ja kirjoittaminen ovat intohimojani! Kohtaaminen on läsnä työssäni lyhytterapeuttina ja urasparraajana. Kirjoitan hyvinvoinnista, erityisherkkänä elämisestä, riittävyydestä, voimaantumisesta ja kasvamisesta omaksi itseksi. Siitä miten matkan varrella eteen tulevista kivikoista, kannoista ja risukoista voi päästä eteenpäin nilkkojaan kovin pahasti runtelematta ja mistä tarvittaessa löytyy kyynärsauvat. Toivon, että voin tukea myös sinun askeleita kohti hyvinvointia.