Heinäkuu on meneillään, ja tämä erityisherkkä toiminnanjohtaja on jo kesälomatunnelmissa. Kesään latautuu paljon odotuksia, joka voi varsinkin sosiaalisen median myötä aiheuttaa joissakin ihmisissä jopa ahdistusta. Varsinkin herkkänä minun on tärkeää muistuttaa itseäni, että kesä saa olla juuri sellainen kuin itse haluan. Tässä blogikirjoituksessa pohdin omaa suhdettani kesään ja annan näkökulmia erityisherkille liittyen kyseiseen vuodenaikaan.
Ihan tavallinen arki
Olen asettanut itselleni tavoitteeksi vähentää kesällä sosiaalisen median selaamista. Ihmiset jakavat someen elämän parhaita paloja, niin sanotusti kohotettua ja valikoitua todellisuutta. Ja mikäs sen ihanampaa - mielestäni jokaisella on oikeus jakaa iloaan myös muille. Olen kuitenkin huomannut, että jatkuva huippuhetkien seuraaminen Instagramissa ja Facebookissa saa aikaan fomon (fear of missing out) aktivoitumisen. Pitäisikö minunkin osallistua Provinssirockiin, Ruisrockiin ja kaikkiin muihinkin tarjolla oleviin festareihin? Minua ei erityisherkkänä erityisesti innosta lähteä metelin keskelle ihmispaljouteen jonottamaan Bajamajoihin. Silti omaa tavallisen hyvää ja arkista kesää tulee somen myötä liian usein verrattua muihin. Suosittelenkin varsinkin herkkiä ihmisiä muistuttamaan itseään siitä, että oma elämä saa näyttää ja tuntua ihan tavalliselta ja arkiselta.
Omaan kesääni on myös mahtunut niitä huippuhetkiä, ja olen iloinnut niistä. Kesällä olen tehnyt töitä tässä yhdistyksessä, ja onneksi pieni kesälomakin osuu kohdalleni heinäkuun puolessa välissä. Töiden lisäksi olen tavannut ystäviä, juhlinut ja käynyt Virossa rentoutumassa. Pyrin sisällyttämään arkeeni kivoja asioita vuodenajasta riippumatta. Kenties me pohjoisen asukkaat kasaammekin kesään liian suuret odotukset, ja unohdamme elää ja riemuita myös muina vuodenaikoina.
Herkkyys ei katso vuodenaikaa
Erityisherkkyys ei ole koskaan lomalla, ja jokaiseen vuodenaikaan liittyy omat haasteensa. Omalle hermostolleni kenties otollisin vuodenaika on syksy. Ilma on puhtaan raikas, aurinko paistaa vielä, mutta helle, siitepöly tai toisaalta pistävä pakkanen eivät häiritse elämää. Vaikka kesään liittyy paljon positiivisia mielikuvia, minut yllättää joka vuosi se, kuinka kesä kuitenkin häiritsee jonkin verran hermostoani.
Aurinko paistaa liian voimakkaasti ja liian lähellä, on vaikeaa istua tulikuumassa bussissa, asunto on liian lämmin, kesätuuli on liian voimakas ja aiheuttaa minussa ahdistusta. Olin eräänä tuulisena päivänä piknikillä ystävieni kanssa, ja täytyy sanoa, etten nauttinut kovinkaan paljoa. Kesällä ikään kuin kuuluu olla mahdollisimman paljon ulkona. Erityisherkkänä minulle on todella vaikeaa sietää voimakasta tuulta monta tuntia kerralla. Ja jos aurinko sattuu vielä paistamaan suoraan kirkkaalta taivaalta, on auringonpistos lähes taattu. Sometauon lisäksi olenkin asettanut myös tavoitteekseni kertoa ystävilleni siitä, miten eri sääolosuhteet vaikuttavat minuun ja miten asiaa voisi ottaa huomioon paremmin.
Omannäköinen kesä
Minusta on ollut suorastaan mukavaa tehdä töitä myös kesällä. Työpäivät tuovat elämään tietynlaista rutiinia ja turvallisuuden tunnetta. Valoisaa on niin pitkään, että mikään ei estä tekemästä erilaisia aktiviteetteja vielä työpäivän jälkeenkin. Myöskään väsymys ei paina samalla tavalla, koska auringonvalo lisää virkeyttäni - myönnettäköön, että kova helle myös väsyttää todella paljon.
En tiedä vielä kesälomasuunnitelmiani. Saatan lähteä maatapitkinmatkalle Eurooppaan, tai sitten pysyttelen Helsingissä ja nautin kotikaupungistani. Kannustan jokaista tekemään kesästään omannäköisen, ja varsinkin herkkiä ottamaan huomioon oman hermoston tarpeet. Vaikka kaveri jaksaisi hillua festareilla ja piknikeillä joka viikonloppu, sinun ei tarvitse tehdä samoin. Itsensä haastaminen epämukavuusalueelle on tärkeää, mutta epämukavuusalueella ei tarvitse olla koko ajan vain siksi, että sattuu olemaan kesä.
Ihanaa ja palauttavaa kesää kaikille!
Emma Mäkelä
Toiminnanjohtaja ja hankekoordinaattori, HSP Suomi ry