Vieraskynäkirjoitus
Ulkopuolisen voi olla vaikea tunnistaa sosiaalisia tilanteita jännittävää ihmistä. Jos olet näistä yksi, tiedät varmaan syyn. Sellaisen ominaisuuden haluaa mieluiten piilottaa. Jos ääni värisee, niin on parasta olla hiljaa, että kukaan ei vain huomaa.
Jännittäjät ovat usein piiloutuvaa sorttia. Herkkien ihmisten joukossa heitä on melko paljon.
Itse olen tullut kunnolla tutuksi jännittämisen kanssa vasta aikuisiällä. Lienevätkö jotkin suojamekanismit suojanneet minua niin kauan, että olin valmis käsittelemään vaikeita tunteita.
Olen miettinyt syitä jännittämiseen ja etsinyt keinoja auttaa itseäni. Etsintöjeni myötä olen tullut ymmärtämään, että kun oppii tuntemaan sisäisen suojelijansa, kaameimmat hetket voivat kääntyä siedettäviksi, jopa mukaviksi. Tiedäthän; juhlat, varsinkin sukujuhlat. Työmatkat, messut ja se iänkaikkinen verkostoituminen työkavereiden kanssa. Entäpä ravintolassa syöminen ja siellä silmätikkuna oleminen? Kaikkeen tähän voi suhtautua rennommin, mutta ei tahdonvoiman avulla.
Miksi keho ottaa vallan silloin kun jännittää?
Halusin oppia lisää jännittämisestä ja luin psykoterapeutti Minna Martinin kirjaa Saa jännittää. Kirjassa monet sosiaalisesta jännittämisestä kärsivät kertovat kokemuksistaan. Yksi heistä kuvaa tunteitaan siten, että hänelle ei ole pahinta jännittävä tilanne itsessään. Vaikeinta ovat kehon tuntemukset, joita ei koe voivansa millään hallita.
Tunnistan tuon epätoivon tunteen. Työhaastattelussa pitäisi näyttää parasta puolta itsestään. Kuitenkin tuskanhiki iskee pintaan, ajatus samenee ja järkevät vastaukset haipuvat horisonttiin.
Ehkä sinäkin olet lukenut jännittämisen fyysisestä puolesta. Se on kehon stressireaktio. Keho valmistautuu silloin uhkaan. Taistele tai pakene -reaktio jyllää kehossa. Sen käynnistää tahdosta riippumaton autonominen hermosto. Autonomiselle hermostolle on vaikea puhua järkeä varsinkin, jos on parhaillaan työhaastattelun piinapenkissä tai sukujuhlissa kilistelemässä kädet täristen kuohuvaa.
Tiesitkö, että sinullakin on sisäinen suojelija? Se heiluttaa tahtipuikkoa silloin kun jännittää
Jännittämistä voi tarkastella myös toiselta kantilta, energeettisesti. Sinullakin on energiajärjestelmässäsi sisäinen suojelija, joka on aina valppaana.
Kiinalaisessa perinteessä sisäinen suojelija tunnetaan meridiaanina eli energiakanavana nimeltä kolmoislämmittäjä. Sillä on selkeä tehtävä. Sisäinen suojelija on valmis puolustamaan henkeäsi tilanteessa kuin tilanteessa. Se on sen tärkein tehtävä. Sisäinen suojelija on aina sinun puolellasi.
Sisäinen suojelija tarkkailee aina tilannetta, jopa nukkuessa. Kun se havaitsee uhkan, kytkeytyy hälytystila päälle.
Tämä on ollut minulle itselleni tärkeä asia ymmärtää, sillä ennen tätä olen kokenut jännittämisen tunteet kiusana ja heikkouden merkkinä, jotka pitäisi pystyä karistamaan pois. Kuitenkin kyseessä on pohjimmiltaan minun hyvinvointini.
Miksi sisäinen suojelija suojelee sukujuhlilta? Ovatko ne vaarallisia?
Mainitsin edellä jännittäjästä, joka kertoo kokemuksestaan ja kehollisten reaktioiden hallitsemattomuudestaan. Hän osuu naulan kantaan, kun hän toteaa, että pahinta ei ole jännittävä tilanne itsessään.
Juhlahumussa tai muissakaan sosiaalisissa tilanteissa harvemmin piilee hengenvaaraa. Järjellä ajatellen sisäisellä suojelijalla ei pitäisi olla töitä sellaisessa tilanteessa. Sen sijaan kiusallisia häpeän, epäonnistumisen ja kelpaamattomuuden tunteita tilanteet voivat kyllä herättää. Sisäinen suojelija tulkitsee uhkaksi kaikki nämä tunteet ja toimii sen mukaisesti.
Nykypäivän elämänmenossa sisäinen suojelija usein ylisuorittaa. Aina ei hälytystilaa tarvittaisi, vaan vähempikin suojeleminen riittäisi. Mutta jos kysyttäisiin sisäisen suojelijan mielipidettä, olisi parempi pelata varman päälle – sen vastuualueena on kuitenkin hengissä säilyminen.
Siispä, seuraavan kerran kun sosiaalisessa tilanteessa jännityksen tunne iskee päälle, muista; sisäinen suojelija on töissään sinun parhaaksesi. Tämä on tärkeä asia, sillä muutos alkaa siitä, että tiedostat.
Autonomiselle hermostolle ei varsinaisesti ole olemassa virtakytkintä, mutta sisäisen suojelijan kanssa voi ystävystyä.
Sisäinen suojelija muistaa menneet kokemukset
Näyttelijä-ohjaaja Kari Väänänen kertoo elämäkerrassaan Vänä elävänä, kuinka heillä oli perheessä hirveitä riitoja lasten ollessa pieniä. Hän kertoo kirjassaan, kuinka hän on kieltänyt tyttäriään yrittämästä unohtaa niitä. Väänänen sanoo kirjassaan: ”Sillä jos ne unohtaa, ei aikuisena tiedä, mikä helvetti minua vaivaa.”
Jännittämisen kokemukseen vaikuttavat omat muistot. Sisäinen suojelija muistaa ne kaikki. Nekin, jotka itse olet jo unohtanut. Jännittämisen takana voi olla isompia tai pienempiä traumoja.
Ei ole helppoa olla jännittämättä tietynlaisessa hetkessä, jos elämässä on ollut vaikkapa koulukiusaamiskokemuksia ja esitelmäpainajaisia. Vaikka et muistaisi kaikkea tapahtunutta, niin sisäinen suojelijasi muistaa.
Olen itse pohtinut tunteitteni syitä eräänkin kerran. Tiettyä pistettä pidemmälle en ole päässyt. Minulle on käynyt se, mistä Vänä varoittaa: olen unohtanut. Luulenpa, että sekin voi olla toisinaan tarpeen. Elämää pitää pystyä jatkamaan, ja joskus unohtaminen on sen edellytys.
Kyllä Vänän kommentissa on siitä huolimatta vinha perä. Onhan totta, että kun tiedostaa hankalien tunteiden syyn, on itseen helpompi suhtautua ymmärtävästi. On helpompi tuntea itsemyötätuntoa, jonka opettelemista myös Minna Martin suosittelee jännittäjille.
Herkkä ihminen on altis jännittämisen tuntemuksille
Oman lisänsä jännittämiseen tuo herkkyys, joka on sekin kohtuullisen yleistä. Ihmisistä erityisherkkiä ihmisiä on 15‒20 prosenttia. Herkän ihmisen hermosto on herkempi reagoimaan. Kun jännittää, niin tämä ominaisuus voi voimistaa kehon tuntemuksia ja tunteita. Siksi jännittävässä tilanteessa herkällä ihmisellä voi olla vieläkin tukalampaa kuin jollakin toisella, jolla tätä temperamentin ominaisuutta ei ole.
Herkän ihmisen on erityisen tärkeää oppia tuntemaan oma sisäinen suojelijansa.
Jännittäjä, näin voit auttaa mieltä ja kehoa rauhoittumaan
Kun oppii tuntemaan oman sisäisen suojelijansa, ei ole enää tilanteen armoilla. Sisäistä suojelijaa pystyy rauhoittelemaan, jolloin tilanne voi muuttua piinaavasta kohtuulliseksi tai jopa nautittavaksi.
Eräs tuttavani on muotoillut lauseen, jonka voi osoittaa omalle keholleen: ”Sisäinen suojelijani – kiitos, että pidät minut turvassa.” Minun mielestä tuossa lauseessa on jotakin kaunista. Olen huomannut sen rauhoittavan vaikutuksen itsessäni. On olemassa myös monia harjoituksia, jotka rauhoittavat sisäisen suojelijan yliaktiivista toimintaa. Näistä pienistä harjoituksista olen kiitollinen, sillä nyt minulla on jotakin konkreettista, mitä voin tehdä jännitystä aiheuttavissa tilanteessa.
Viime aikoina olen ollut erityisen kiitollinen näistä harjoituksista lentokoneessa. Tieto siitä, että omaa oloa voi rauhoittaa, madaltaa myös kynnystä astua epämukavuusalueelle elämässä. Tämä taas tuo usein mukanaan uusia ja hienoja kokemuksia, jotka rikastuttavat elämää.
Henna Haapala
Lähteet:
Martin, Minna. Saa jännittää – jännittäminen voimavarana.
Kari Väänänen. Vänä elävänä.
https://www.hspelamaa.net/infograafit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti