Samaistumispintaa tarjoavat vertaistarinat erityisherkille lapsille suunnatun lastenkirjan muotoiluprosessin kehittämisen tukena

Vieraskynän blogikirjoitus.

”Minulla oli hyvin rikas sisäinen maailma ja luin kasapäin kirjoja, mutta en pystynyt jakamaan tuota maailmaa kenenkään kanssa.” Näin kertoi eräs osana opinnäytetyötäni toteutetun kyselyn vastaajista, liittyen lapsuusajan kokemuksiin. Tästä samaisesta omakohtaisiin kokemuksiin perustuvasta tarpeesta sai alkunsa tuore Turun ammattikorkeakoulun, kulttuurihyvinvoinnin koulutusohjelman (YAMK) opinnäytetyönä valmistunut kehittämishankkeeni, jossa päätavoitteenani oli kehittää erityisherkkyyttä käsittelevän lastenkirjan muotoiluprosessia. Kehittämisen tueksi toteutin kyselytutkimuksen, jonka tavoitteena oli selvittää erityisherkkien aikuisten lapsuusajan kokemuksia erityisherkkyyteen liittyen.

 

Erityisherkille aikuisille suunnatussa kyselyssä selvitin lapsuuden ajan kokemuksia kouluympäristöön, sosiaalisiin vuorovaikutustilanteisiin sekä erityisherkkyyteen liitettyihin vahvuuksiin ja haasteisiin liittyen. Lisäksi kyselyssä selvitin millaisia hyväksi todettuja toimintamalleja ja selviytymiskeinoja erityisherkäksi itsensä tunnistaneet olivat lapsena kehitelleet haastaviksi kokemistaan tilanteista selviytymisen tueksi. Kyselyyn sain yhteensä 37 vastausta. Kyselyn kautta kerättyjä narratiiveja tulen hyödyntämään myöhemmin toteutettavassa lastenkirjassani. Kyselyn kautta muodostin kuusi keskeistä kuvailevaa arkkityyppiä. Arkkityypit ovat luonto- ja eläinaktivisti, toisten tunteiden tulkitsija, mielikuvitusmatkailija, turvallisuuden tavoittelija, oikeustaistelija ja oman tilan tarvitsija.

Kyselyn lisäksi osana opinnäytetyötäni toteutin kaksi asiantuntijahaastattelua. Haastattelin kahta herkkyyden teemasta aiemmin lastenkirjoja kirjoittanutta lastenkirjailijaa Maria Viljaa sekä Reetta Niemelää. Asiantuntijahaastattelujen kautta sain tietoa mm. lastenkirjan muotoiluprosessista yleisesti, turvallisen tilan luomisesta lastenkirjoissa, lastenkirjojen hyödyntämisestä puheeksi ottamisen tukena sekä omakohtaisien kokemusten hyödyntämisestä lastenkirjaprosessissa. 

Kokemustiedon kautta muodostuvien narratiivien eli kertomusmuotoisten tarinoiden lisäksi halusin opinnäytetyössäni myös selvittää millaista aineistoa kysely tuottaa osallisuuden ja eheän identiteetin muodostumisen näkökulmasta. Tutkimuskysymyksinä opinnäytetyössäni olivatkin 1. Millaisia erityisherkkyyden persoonallisuuspiirteitä koskevia teemoja ja narratiiveja aineiston pohjalta muodostuu? ja 2. Millaista tietoa aineisto tuottaa erityisherkkien osallisuuden ja identiteetin vahvistamisen näkökulmasta? Opinnäytetyön yhtenä tavoitteena oli siis selvittää millaisia mahdollisia riskejä erityisherkän lapsen osallisuuden kokemiselle ja eheän identiteetin muodostumiselle voisi aineiston perusteella olla havaittavissa. Ja kuinka lastenkirjan muotoiluprosessia voitaisiin kehittää siten, että se kannattelisi herkän lapsen eheän identiteetin muodostumista parhaalla mahdollisella tavalla. Tarjoamalla samaistuttavia vertaistarinoita sekä tuomalla esiin hyväksi todettuja selviytymiskeinoja hankalaksi koettujen tilanteiden varalle. 

Jotta herkkyyden teemasta kirjoitetut tarinat saavuttaisivat herkät lapset emotionaalisesti, tulee tarinoiden ja satujen olla siis tarpeeksi samaistuttavia. Identiteettitarinat ovat arvojen ja elämäntapojen etsintää kuvaavia ihmisen elämäntarinoita, joiden kautta voidaan käydä läpi elämänmurrosta, kriisiä tai muutosta. Identiteettikirjallisuudelle tyypillistä on yksilökeskeinen lukutapa, jolloin tarina vertautuu omaelämänkerralliseen lukemiseen. Tällä tarkoitetaan sitä, että lukijalle teksti toimii peilinä, jonka kautta on mahdollista tarkastella itseään, puntaroida omaa elämäntapaansa ja tämänhetkisiä arvovalintojaan. (Suvilehto 2020, 44.) Samaistumispinnan luominen ja peilaamiskokemusten mahdollistaminen erityisherkille lapsille onkin yksi opinnäytetyöni kautta lastenkirjan muotoiluprosessin tueksi keräämäni aineiston ydintarkoitus. 

Elämäntarinan luomiseen tarvitaan mielikuvituksellisuutta, ja sitä fiktiiviset tarinat voivat tarjota. Fiktiiviset sadut ja tarinat voivat auttaa lasta löytämään luovia ratkaisuja erilaisista tilanteista selviämiseksi; niiden kautta voidaan samaistua ja oppia empaattista vuorovaikutusta. (Kinossalo 2020, 50.) Opinnäytetyön pyrkimyksenä on kehittää erityisherkille lapsille suunnatun kirjan muotoiluprosessia myös siten, että kirja voisi tarvittaessa toimia jonkinlaisena siltana erityisherkkyyden teemojen puheeksi ottamisen tukena, niin lasten ja heidän vanhempien välillä kuin myös esimerkiksi koululuokissa yhteisen keskustelun herättelijänä.

Vaikka opinnäytetyössä keskitytään lähemmin erityisherkän lapsen osallisuuden ja identiteetin vahvistamisen tukemiseen, ei ole millään tavoin tarkoitus alleviivata sitä, että erityisherkkyys olisi ihmiselle minkäänlainen riski. Päinvastoin. Itsekin erityisherkkänä ajattelen herkkyyden olevan upea piirre ja olikin hienoa huomata kuinka paljon, aineisto tuotti vahvuudeksi koettuja ominaisuuksia. Näitä aineiston kautta vahvuuksiksi koettuja erityisherkkyyden piirteitä haluankin ehdottomasti korostaa tulevassa lastenkirjassani. Tämä opinnäytetyö koskee siis erityisherkille lapsille suunnatun lastenkirjan suunnittelu- ja muotoiluprosessia. Varsinainen lastenkirja on rajattu tämän opinnäytetyön ulkopuolelle.

Tuhannet kiitokset kaikille opinnäytetyön osana toteutettuun kyselyyn osallistuneille erityisherkille sekä herkkyyden teemasta aiemmin kirjoittaneille lastenkirjailijoille opinnäytetyön haastatteluista.

Aura Leskinen

 

Lähteet:

Kinossalo, M. 2020. Tarinan voima opetuksessa. PS-kustannus. Jyväskylä.

Suvilehto, P. 2020. Oi ihana satu. Lasten ja nuorten kirjallisuusterapia. Avain. Helsinki.

Linkki opinnäytetyöhön, Narratiivisen lähestymistavan hyödyntäminen erityisherkkyyttä
käsittelevän lastenkirjan muotoiluprosessissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023120634815