Kirja erityisherkkien vapaa-ajasta – kokemuksia ja hyviä käytäntöjä

Jäsenen blogikirjoitus:

Joitakin viikkoja sitten ilmestyi kirjani "Erityisherkkien elämää -vapaa-aika palautumisen, voimaantumisen ja ilon lähteenä". Mielessäni ei ole ollut kirjoittaa kirja erityisherkkyydestä, vaikka yli viiden vuoden ajan olen pitänyt siihen liittyviä luentoja, kursseja ja työpajoja. Onneksi tapasin kesällä 2021 Kemiönsaaren Västanfjärdissä ”Kehotietoisuus” -kurssilla Maija Kipon. Magic happens ja Carpe Diem ja niin alkoi kahden erityisherkän mielenkiintoinen ja sutjakkaasti edennyt yhteinen kirjaprojekti.

Maija on itseoppinut kuvataiteen tekijä ja ideaksemme kehkeytyi yhdistää kirjoittamani teksti ja hänen maalauksensa. Teemaksi täsmentyi nopeasti vapaa-aika. Lopputuloksena tunnistan kirjan olevan hyvin etnografinen kuvaus siitä, miten erityisherkän elävät ja ovat vapaa-aikanaan.

Hyvää eloa ja oloa vapaa-aikana

Kirjan aineistoksi muodostui 25 erityisherkän kirjoittamat kuvaukset siitä, miten he palautuvat työstään ja erilaisista tekemisistään ja miten he välttävät uuden keho- ja mielenkuormituksen muodostumista. He kertovat myös omasta vapaa-ajastaan ilon ja hyvän olon lähteenä ollakseen juuri sellaisia erityisherkkiä kuin haluavat olla.

Lukiessani näitä kuvauksia olin hämmentyneen onnellinen: ”että todellakin nyt ollaan jossakin erityisherkkien vapaa-ajan ytimessä”. Kirjoitukset olivat eritteleviä, vivahteisia, pohdiskelevia, tunteellisia, analyyttisiä eli juuri sellaisia, joihin erityisherkkien ydinpiirteen antavat lähtökohdan ja tarkastelun suunnan.

Neljän juonen matkassa kirjaa lukiessa

Kirjan ensijainen juoni on tuo vapaa-ajan teema. Maijan maalaukset, kannen kuva ja yhdeksän teemallista ja kirjan tekstiin perustuvaa maalausta, muodostavat oman juonensa. Katsellessaan kirjaa lukija voi muodostaa näistä kuvista kokonaisuuden, mielikuvan ja kuvallisen tarinan erityisherkkien elämästä. Maija kertoo taiteestaan seuraavasti:

En ole miettinyt tai analysoinut ikinä tarkemmin sitä, miten erityisherkkyys tulee taiteessani esiin. Voisin vastata näin, että kun aloitan maalaamisen, se on ”kuin huumetta addiktille” eli se vie täysin mukanaan, ajantaju häviää ja vajoan omiin ajatuksiini.

Minulla on tunne kuin maalaus toimisi terapiana eli se vähentää aistikuormaani sekä työstressiä. Maalaus auttaa palautumaan hyvin haastavista tilanteista. Maalauksen aikana ja sen jälkeen minusta tulee jälleen levollinen, rauhoittunut ja hyväntuulinen. Maalatessani silmiini syttyy palo ja näen itseni jotenkin vahvempana ja merkityksellisenä. Maalaus tuo merkityksellisyyden tunnetta elämääni.

Kirjan kolmas juoni muodostuu pohdintakysymyksistä. Ne etenevät kirjan alusta alkaen kristallisoituen lopussa kunkin omien hyvän vapaa-ajan tunnusmerkkien aukikirjoittamiseen. Kirjan alussa annan vinkin, että lukija voi halutessaan kirjoittaa päiväkirjan muotoon vastauksiaan näihin pohdintakysymyksiin. Siten voi muodostua neljäs juoni, kun lukijasta tulee toimija, oman elämänsä sanoittaja ja kirjailija. Sillä onhan kirjoittaminen monille meistä tärkeä itseilmaisun muoto.

Luonnossa ollaan ja koetaan

Kirja kuvaa monipuolisen vivahteisesti, millaista erityisherkkien elämä on.  Vastausten perusteella hyvin tärkeäksi koetaan luonto. Varsinkin metsät ja vesistöjen rannat ovat paikkoja, joissa erityisherkät palautuvat kuormituksistaan, rauhoittavat mieltään ja kehoaan. Luonto myös piristää ja mahdollistaa moniaistilliset kokemukset. Nimimerkki Susu kertoo tästä:

Luonto on minulle henkireikä. Luonto vastaanottaa minut aina, oli tilanne mikä tahansa. Luonto tarjoaa rauhaa ja visuaalista herkkua, jota on pakko saada säännöllisesti. Luonto jaksaa ihmetyttää ja ilahduttaa. 

Erityisherkkyystapaista elämää

Tuo luonnon keskeisyys kiteyttääkin kirjan ydinajatuksen. Nämä 25 vastaajaa kyllä tietävät, millainen vapaa-aika on heille sitä parasta, miten he haluavat arkeaan elää ja miten siinä toteutuvat omat hyvät valinnat ja sisällöt. Kuten kirjan lopussa kiteytän, tätä voi kutsua erityisherkkyystapaisuudeksi. Me erityisherkät olemme tietysti kukin omanlaisiamme, mutta jotakin samanlaisuutta voidaan hahmottaa tavassamme elää ja olla.

Toivottavasti kirja löytää lukijansa ja kukin luo oman kosketuspintansa kirjan sisältöihin. Löydät tuttua ja samalla tavalla itsekoettua. Yhtä lailla lukemasi toisen kokemus voi saada sinut avautumaan uuteen näkökulmaan erityisherkän elämäsi pohdinnoissa tai oivallat jonkin uuden toimintatavan hyvinvointisi edistämisessä.

Hannu Sirkkilä

* * *

Kirjan kirjoittajien verkkosivut: 
- Hannu Sirkkilä: Valmentamo Portti
- Maija Kippo: Mayaki.

Kirja Readme-verkkokaupassa: Erityisherkkien elämää.