Herkkyyden käsitteet tutkimuksissa

Tieteessä herkkyys ympäristölle (environmental sensitivity) on laaja käsite. Se on kuin sateenvarjo, joka kattaa alleen erilaisia käsityksiä herkkyydestä erilaisine ulottuvuuksineen. Se, miten käsitteitä käytetään, vaikuttaa herkkyyteen suhtautumiseen ja siihen sävyyn, miten herkkyydestä keskustellaan.

Erityisherkkyyteen perehtynyt asiantuntija, tietokirjailija Janna Satri luennoi tutkimuksissa käytetyistä herkkyyden käsitteistä HSP Suomi Ry:n kevätkokouksen yhteydessä järjestetyssä tilaisuudessa 21.5.2022. Satri kiinnostui erityisherkkyydestä syvemmin päästyään teemaa pitkään tutkineen psykologian tohtori, tutkija Sylvi-Sanni Mannisen (ent. Honkavaara (1914-2009) oppiin. Luennolla Satri keskittyi Mannisen tutkimuslöytöihin sekä tuoreimpiin tieteen kansainvälisiin tutkimuksiin.

Erityisherkkä, herkkä vai jotain muuta?

Se, mitä sanoja herkkyydestä puhuttaessa käytetään merkitsee, sillä sanat, käsitteet ja termit vaikuttavat siihen, miten aiheeseen suhtaudutaan tieteessä, erilaisissa yhteiskunnallisissa keskusteluissa ja työyhteisöissä.

Amerikkalainen eritysherkkyyttä laajalti ja pitkään tutkinut psykologi, psykoterapeutti, tutkija ja kymmeniä kirjoja aiheesta kirjoittanut Elaine N. Aron käytti tietokirjoissaan käsitettä erityisherkkä ihminen (highly sensitive person, HSP) Tieteellisissä tutkimuksissa käytetään erityisherkkyyden sijasta monia eri käsitteitä kuvaamaan yksilöiden erilaista herkkyyttä ja alttiutta ympäristön vaikutuksille.

Suomalainen psykologian tohtori Sylvi-Sanni Manninen (ent. Honkavaara) kehitti testin, jonka tulosten perusteella ihmiset jaetaan väri- tai muotoihmisiin. Väri-ihminen reagoi herkästi ympäristöön ja siellä tapahtuviin muutoksiin, joihin jäykempi muotoihminen reagoi vähemmän, kuten ympäristön ärsykkeisiin tai ympäristössä tapahtuviin asioihin.

Herkkyys ympäristölle

Tieteellisiä teorianäkökulmia herkkyydelle yhdistää herkkyys ympäristölle (engl. environmental sensitivity). Käsite olisi luontevaa kääntää ympäristöherkkyydeksi, mutta sitä on syytä tarkentaa, sillä Satrin mukaan: ”Suomen kielessä ympäristöherkkyys yhdistyy sisäilmaherkkyyteen ja muuhun haitalliseen ympäristölle herkistymiseen.”


Aronin tutkimuksissa näkyi lapsuuden vaikutus erityisen herkkiin yksilöihin.

Esimerkiksi voimakkaalla introversiolla ja kielteisellä emotionaalisuudella on yhteyttä ongelmalliseen lapsuuteen.

Aistitiedon käsittelyn herkkyyden kolme ulottuvuutta

Siinä missä Aron & Aron (1997) tutkivat aistitiedon käsittelyn herkkyyttä (SPS) yksiulotteisena ominaisuutena, Smolewska, McCabe ja Woody (2006) erottivat siitä kolme eri ulottuvuutta:

Esteettinen herkkyys (aesthetic sensitivity)

Matala ärsykekynnys (low sensory threshold)

Virittymistaipumus (ease of excitation)


Tutkimuksissa eri ulottuudet erotetaan toisistaan, samoin SPS (Sensory Processing Sensitivity). Näin saadaan tutkittua paremmin niiden yhteyttä esimerkiksi persoonallisuuspiirteisiin. Viidestä suuresta persoonallisuuspiirteestä (ns. Big Five) SPS:llä (sensory processing sensitivity) on tilastollinen yhteys neuroottisuuteen ja aikuisilla myös avoimuuteen uusille kokemuksille. Big Five persoonallisuuspiirteet ovat avoimuus, tunnollisuus, ekstroversio, sovinnollisuus ja neuroottisuus. Big Five on yksi yleisimmistä, tutkituimmista ja laajimmin hyväksytyistä ihmisen persoonallisuutta kuvaavista malleista psykologiassa.


Herkällä yksilöllä voi olla muuta väestöä enemmän kykyä hyväksyä erilaista ajattelua, ymmärrystä erilaisille aspekteille (tulokulmat, näkökulmat).

Evolutiiviset teoriat yksilöiden erilaisesta alttiudesta

Ihmisen biologinen herkkyys eri tapahtuma- ja tilanneyhteyksissä vaikuttaa stressireaktiivisuuteen ja genotyyppien erilaiseen ilmentymään erilaisissa ympäristöissä.

Herkkä lapsi sairastaa stressaavassa ympäristössä muita enemmän, mutta tukea antavassa ja vähemmän kuormittavassa ympäristöissä herkät lapset saattavat olla kaikkein terveimpiä. Se, missä ympäristössä ihminen elää, voi vaikuttaa jopa hormonaalisella tasolla ihmiseen.

Tutkijat Michael Pluess ja Jay Belsky ovat esitelleet käsitteen vantage sensitivity, joka kuvaa erityisen herkkien lasten kykyä hyötyä ympäristöstään ja sieltä saamastaan tuesta.

Japanilaistutkimuksessa (Iimuran ja Kiben 2020) havaittiin, miten erityisen herkät oppilaat kokivat siirtymän lukioon myönteisemmin kuin vähemmän herkät. Selityksenä saattaa olla hyvä ilmapiiri, taustoittaa Satri.

 

Orkidea-, tulppaani- ja voikukkalapset

 

Kukkametaforien kautta erityisherkkyden avaaminen voi auttaa ymmärtämään ihmisten erilaisia luonnollisia taipumuksia. Niin kukkia kuin ihmisiä, on monenlaisia eritysherkkiäkin.

Vaikka tieteessä puhutaan voikukka-, orkidea- ja tulppaanilapsista, yhtä hyvin käsitteillä voi kuvata aikuisia ihmisiä, kertoo Satri.
 

Voikukkalapsi, kuten oikea voikukkakin elää ja tulee toimeen, missä ympäristössä vaan sen mukaan, mitä kulloinkin on tarjolla. Orkidealapsi vaatii, kuten orkideakin, omat erityiset hoito- ja kukoistusolosuhteet. Se ei kukoista kaikissa olosuhteissa, eikä voi hyvin automaattisesti eri ympäristöissä. Tulppaanilapsi sen sijaan sijoittuu voikukan ja orkidean välimaastoon, kuten tulppaani kasvinakin.
 

Ihminen voi kokea olevansa voikukka, vaikka testin mukaan on täysien pisteiden orkidea, taustoittaa Satri.


Todellisuus näyttäytyy tutkimuksellisesti usein erilaisena kuin esimerkiksi tietokirjoissa tai arkikielessä.

Kun on jokin vastakohtapari tai luokittelu, tutkimuksissa se on yleensä laaja aineisto, josta tehdään tutkimuksellisia tulkintoja. Luokittelu ei määritä yksilöitä tarkasti tietynlaisiksi vaan auttaa ymmärtämään tutkittavaa ilmiötä.

Eri tutkimuskäsitteet ja teoriat tai mallit eivät sulje toisiaan pois: tutkijat valitsevat ja perustelevat, mitä käsitteitä käyttävät.

Herkkyys ympäristölle (environmental sensitivity) on kokoava käsite, joka yleistynyt tutkimuksissa.

Lue lisää:

Airaksinen, A., & Satri, J. (2021).

Herkkyys ja yksilölliset olemisen kehykset.

Sosiaalipedagoginen Aikakauskirja, 22, 63–84. https://doi.org/10.30675/sa.103222

Terhi Mäkiniemi

Kuva: Janna Satri, kuvaaja: Katrin Havia

Kevätkokouksessa 2022

Yhdistyksen kevätkokouksessa 21.5. Tampereella vahvistettiin HSP Suomi ry:n vuoden 2021 toimintakertomus ja tilinpäätös sekä myönnettiin vastuuvapaus viime vuoden hallitukselle. Myönnettiin myös kunniakirjoja pitkään toimineille vapaaehtoisille.

Joukkoa oli sekä läsnä että etänä. Kiva kun olitte! Kevätkokous on aina juhlahetki yhdistykselle.

Saimme nauttia myös Janna Satrin luennosta ’Herkkyyden käsitteet tutkimuksissa’.  Luento perustui hänen ja väitöstutkija Anne Airaksisen kirjoittamaan artikkeliin ”Herkkyys ja yksilölliset olemisen kehykset”.  Pääset katsomaan luennosta tehdyn videon sekä luennon diat täältä nettisivujemme kautta.

Kesä on ovella, mutta ahkerat työntekijämme ja vapaaehtoisemmekin jatkavat vielä hommia. Heinäkuussa sitten hiljenee hetkeksi.

Muistathan Pikku-Heimon, eli yhdistyksen tällä kertaa pienemmät Heimojuhlat, elokuussa Oulussa! Seuraathan tiedotustamme.

Hyvää kesää! 

 

PS. Vielä ehtii kirjoittaa tänne blogiin, sinä jo paljon kirjoittanut 

tai sinä aivan uusi kirjoittaja. Jäämme kesätauolle vasta kesäkuun lopulla.

Merja

Herkkänä uutisten virrassa

Jäsenen blogikirjoitus:

Kun hyökkäys Ukrainassa alkoi, en ensimmäisten viikkojen aikana pystynyt ajattelemaan mitään muuta. Sota oli mielessä kun olin lasten kanssa, tein töitä ja jopa nukkuessani. Pulssi oli korkealla, keho ja mieli hälytystilassa. Yritin välillä siirtää ajatuksia muualle, olla hetken aikaa seuraamatta uutisia ja unohtaa. Se tuntui mahdottomalle. Odotin edes jotain pientä positiivista uutista, mutta tilanne vain paheni. 

Yhtenä iltana ollessani kotona lasten kanssa, paha olo purkautui voimakkaana itkuna. Lapset hätääntyivät. Kerroin heille sodasta ja miten surulliseksi se minut tekee. Otin kainaloon ja lohdutimme toisiamme. Tuntui kauhealle ajatella, millaiseen maailmaan he ovat syntyneet. Ja ymmärsin samaan aikaan, miten hyvin meidän omat asiat Suomessa juuri nyt ovat.

Korona-aikana mietin uutisvirran seuraamisen järkevyyttä ja pidinkin välillä jopa viikkojen taukoja helpottaakseni ahdistustani. Nyt en näe vaihtoehtona silmien sulkemista, sillä koen että minun pitää tietää mitä tapahtuu ja jopa tuntea pahaa oloa toisten kärsimysten vuoksi. Ratkaisuni on tällä hetkellä lukea uutiset tarkkaan, mutta vain kerran päivässä. Iltaisin sormi meinaa luiskahtaa tuoreisiin uutisiin, mutta odotan aamua ja päivän lehteä. 

Korona heikensi turvallisuuden tunnettani. Vaikka sen vaikutukset perheeni elämään jäivät moniin muihin verrattuna pieniksi, huomasin että pelko oli usein läsnä. Pahimmalle tuntui huomata, miten toisten ihmisten läsnäolokin aiheutti negatiivisia tunteita, vaikkapa ruuhkabussissa. Ja juuri kun korona alkoi hellittämään, tuli uudet uhkakuvat. Huomaan pohtivani, eikö tämä pelkääminen koskaan lopu? 

Jotkut ihmiset vaistoavat helpommin ympäristön vaaroja ja reagoivat niihin voimakkaammin. Jossain tilanteessa siitä voi olla hyötyä, mutta toimintakyky voi myös kärsiä. Negatiiviset uutiset vaikuttavat herkkään ihmiseen voimakkaasti, itsekin olen valvonut monet yöt luettuani jonkun satunnaisen uutisotsikon. Iltapäivälehtiä olen välttänyt jo vuosia niiden sensaatiouutisoinnin vuoksi. On hyvä tietää mitä maailmassa tapahtuu, mutta turhaa pelon lietsontaa en kaipaa.

Siitä huolimatta että maailma on pelottava paikka ja on asioita joihin en voi vaikuttaa, voin suojella itseäni ja keskittyä hyvään. Koska hyvää maailmassa on paljon. Uutisista olen saanut lukea vaikkapa siitä valtavasta auttamisen halusta, mitä tämä sota on ihmisissä aiheuttanut.

Eeva-Kaisa Rönkä

Kirjoitus on alunperin julkaistu kirjoittajan omassa blogissa.