Nyyti

 Vieraskynäkirjoitus:

Kun suuri yleisö kiinnostui aikanaan erityisherkkyydestä, minä laitoin kädet korvilleni. En ymmärtänyt sitä valtavaa meteliä asian ympärillä. Jos ihminen on herkkä, miksi hänen täytyy huutaa se koko maailmalle? Karvani nousivat pystyyn varsinkin, kun havaitsin monien kovapintaisten menestyjien vaahtoavan omasta erityisherkkyydestään. Silloin ajattelin, että itse en ainakaan kuulu tuohon ryhmään.

Pakenin uutta massailmiötä omaan herkkään kuplaani. Vasta varsinaisen trendin aallon laannuttua olin valmis ottamaan selvää, mistä tässä on oikein kyse. Yllykkeenä heittäytymiseeni toimi ilmainen erityisherkkyys-aiheinen webinaari. Menin sinne kaverin innostamana ja valaistuin. Moni asia elämässäni sai kaipaamansa selityksen.

Olen aina ollut valtavan herkkä. Resonoin tavattoman voimakkaasti ympäröivän todellisuuden kanssa. Olen varautuja ja kuormitun sosiaalisista tilanteista. Voi, kun olisin ymmärtänyt tämän paljon aikaisemmin, niin en olisi yrittänyt pinnistellä niin valtavasti sopeutuakseni karskin maailman ehtoihin!

Vartuin Liperissä, siis samoilla huudeilla, jossa edistyksellinen tiedenainen, Sylvi Sanni Manninen, tuki erityisherkkiä väri-ihmisiä jo vuosikymmeniä ennen syntymääni. 1990-luvun Pohjois-Karjalassa kaltaiseni runotyttö ei vaan kovin trendannut. Olin vieroksuttu ja kieroon katsottu koko teiniajan. Onneksi sentään taideaineiden opettajat hoksasivat herkkyyteni hienon kääntöpuolen, ja päädyin kehittämään lahjojani eteenpäin!

Nyt, lasten oikeuksien viikolla, haluan tuoda esiin herkkien lasten erityisen tuen tarpeen. Olen tehnyt laulun, joka kuvaa omakohtaisesti kokemaani kaipuuta, minkä me erityisherkät olemme usein liiankin taitavia peittämään. Oli herkkä lapsi sitten vaikea tai kiltti, jokainen lapsi ansaitsee oikeuden tulla nähdyksi ja rakastetuksi sellaisena kun on.


Laulu on omistettu kaikille meille!


Mari-Pauliina Tervo