Mieli ry:n Haavoittuva mieli – tunnista ja tue Mielenterveyden ensiapu®2 -koulutuksen pilotointi HSP Suomi ry:n jäsenille

Jäsenen blogikirjoitus: 

Palautetta MTEA2-pilottikoulutukseen osallistujilta

Risut ja ruusut -palautteista poimittua; mm.

- koulutus antoi tietoa ensiavusta, taitoja käytäntöön, hyviä tiedonhakuvinkkejä sekä tuhdin lukupaketin

- HSP-tiimiys eli helppo olla mukana ”oman kaltaisten” joukossa, hieno kurssi

- lisää kokemusasiantuntijavideoita – itse koin saaneeni niistä tiiviisti konkretiaa

- hyvä ryhmähenki, mukava että oli sekä miehiä että naisia ja jokainen sai olla oma itsensä.


Lisäksi tässä vielä jaettavaksi osallistujan taitavasti tiivistävä runo:

Tietoa ja taitoa mielenterveysasioihin hain,

ja sitä sinulta viikonlopun kurssilta sain.


Ryhmä oli pieni ja ihmiset hyvin erilaisia,

tavoitteet kaikilla kuitenkin samanlaisia.


Koko porukka todistuksen kurssista sai,

ja opetuksen sisältöön tyytyväisiä oli kai.


Jokainen omalla tahollaan jatkaa,

toivottavasti onnellista matkaa.


Toivon sinulle elämääsi onnea ja rauhaa,

kun kotiisi liikenteen melukaan ei pauhaa.


Pidä itsestäsi ja läheisistäsi hyvää huolta,

ja muista kulkea elämän onnellista puolta.


Markku Nuutinen

 

Mietteitä MTEA2-koulutuksen ohjaajalta

Viime viikonlopun aikana pidin yhdistyksen jäsenistölle tarkoitetun MTEA2 -pilottikoulutuksen Vantaalla. Ilmoittautuneita oli yhteensä 10, mutta lopulta kuusi osallistujaa pääsi paikalle, joten joiltain osin voimassa olevat koronaviruksen aiheuttamat poikkeusolot verottivat osallistujamäärää. 

Koulutuksen sisältö:

• Masennus

• Ahdistuneisuus

• Psykoosisairaudet

• Päihdehäiriöt

• Mielenterveyden kriisit.

Tarkoituksena oli tarjota tietoa psyykkisistä oireista ja mielenterveyden häiriöiden diagnooseista sekä Haavoittuva mieli -tunnista ja tue – käsikirjan että koulutuspäivien avulla. Koulutuksen tavoitteena oli  antaa valmiudet toimia, kun mielenterveyden ongelma koskettaa läheltä.

Viikonlopun (la-su) tapaamisissa osallistujat saivat sekä teoria- että jaettua kokemustietoa mielenterveyden häiriöistä ja mielenterveyden ensiavun viidestä askeleesta. Saimme vinkkejä netissä olevien materiaalien, mm. mielenterveystalo.fi sekä videoiden avulla konkretiaa varsinkin kokemusasiantuntijoilta. Lisäksi osallistujat pääsivät soveltamaan ensiavun askeleita ja tekemään puheeksiottamisharjoituksia. Ryhmässä tuli hyvin esille meitä kaikkia yhdistävä erityisherkkyys heti ryhmäytymisen alussa tutustumisvaiheessa. Lisäksi on hyvä huomioida, että yhdistyksemme sivustoilla on varsin napakkaa tietoa mm. siitä mitä erityisherkkyys on ja mitä se ei ole.

On hyvä edelleen muistuttaa, että MTEA2 -koulutuksesta todistuksen saaneella (ja ryhmänohjauskokemusta omaavalla) on mahdollisuus hakeutua Mieli ry:n jatkokoulutukseen MTEA2-ohjaajaksi. On hienoa saada jäsenistöömme lisää sekä mielenterveys elämäntaitona (MTEA) -koulutuksen käyneitä että -ohjaajia.

Ilolla voin vielä todeta, että Anu Kosonen pitää MTEA1-koulutuksen jäsenistölle nyt vielä loppusyksystä (katso 15.10.2020 ilmestyvä lokakuun jäsenkirje). Seuraavaksi itselläni on suunnitteilla pitää MTEA1- koulutus verkkototeutuksena todennäköisesti tammikuussa 2021 yhdistyksen vertaisryhmien vetäjille. Myös MTEA2 -koulutus verkossa on tällä hetkellä Mieli ry:ssä suunnittelun alla. Todennäköisesti niitäkin voimme sitten järjestää ensi vuoden puolella, jos on kiinnostusta.

Tässä vielä kevään MTEA1-pilottikoulutuksesta kertova blogini. 

Merja Leppänen

Palapeli

Jäsenen blogikirjoitus:

Pahvirasiassa on kasa palasia. Ihan mieletön määrä palapelin osia. Kaikki nämä eri muotoiset palaiset pitää yhdistää toinen toisiin, jotta niistä tulisi kokonaisuus. Niistä pitäisi muodostua kaunis kuva, mutta tätä kuvaa minä en ole ikinä nähnyt, eikä minulla ole rasian kantta.

Koskettelen tätä kasaa. Otan kämmenellisen palasia, tunnustelen niiden kokoja. Erilaisia reunoja ja teräviä kulmia. Tiputan ne takaisin pöydälle. Pitäisikö minun kokeilla? Tietämättä minkälainen kuva tästä tulee, pitäisikö minun silti yrittää yhdistää näitä sekalaisia osia? Mitä jos minä en osaa? Mitä jos aloitan väärästä reunasta? Mitä jos palaset eivät sovikaan yhteen?

Olen rohkea ja etsin kasasta samanvärisiä osia. Onko tämä vasemmasta yläreunasta tai oikeasta alareunasta? Keskeltä kenties? Minä kokeilen. Kaksi pientä palaista sopiikin yhteen. Löydän kolmannen ja seuraavan ja kohta olenkin jo uppoutunut luomaan tätä kokonaisuutta. Se ihana tunne, kun onnistuu ja asiat sujuu. Pienistä osista alkaa muotoutumaan jotain. Välillä kyllä tuntuu, että jotkut palaset eivät edes kuuluu tähän kuvaan. Onko joku sekoittanut tänne vääriä osia? Mutta selkeällä järjestelmällisyydellä minä asettelen palasia toinen toisensa viereen, sovittelen ja yhdistelen niitä. Olen innostunut, olen tasapainoinen, olen iloinen. Ei tarvitse kiirehtiä. Kaikki menee just sopivasti ja aika kuluu.

Kunnes eräänä päivänä selviä, että olen tehnyt tän ihan väärin. Olen katsonut tätä kuvaa väärin päin. Yhtäkkiä kaikki mikä näytti niin selkeältä, ei ole sitä läheskään. Kaikki se, mikä mielestäni kuului vasempaan yläreunaan, ei sovi sinne ollenkaan. Väkisin yritän kääntää kuviota ja saada sen näyttämään oikeanlaiselta minun näkökulmasta. Tämä on väärin. Minä en tykkää tästä. Yksikään palanen ei sovi enää yhteen toisen kanssa. Reunat ovat vääränlaisia ja kuviossa ei ole mitään järkeä. Olen turhautunut, olen surullinen, olen voimaton. Haluaisin heittää koko palapelin seinään ja luovuttaa. Tunteet kohoaa, kun mieleni lamaantuu. Miksi?!

En pysty edes katsomaan koko pahvirasiaa. Kaikki mihin olin panostanut, kaikki mihin olin luottanut, se on poissa. Onko tämä edes todellista? Tuntuu kuin kaikki se aika, jolloin minä rakensin tätä kaikkea, tuntuu kuin tämä kaikki olisi tapahtunut jossakin muualla, jonkun muun kanssa ja tämä hetki vasta tässä ja nyt on todellista. Ja se todellisuus on tyhjä…ja kipeä.

Mutta palapeliä pitää jatkaa. Minä en voi luovuttaa ja minulla ei ole aikaa tunnustella kaikkia tilanteen tuomia tunteita. Hengitän syvää ja alan etsimään osasille uusia paikkoja. Huomaan että toimin automaattisesti. Tai ehkä järkytyksen tuottamalla adrenaliinilla. Minä asettelen palasia toinen toisen viereen ja niistä alkaakin muodostumaan uusi kuvio. Tunnustelen taas niitä erilaisia reunoja ja teräviä kulmia. Niin tuttuja ja niin tuntemattomia. Etsin samanvärisiä ja jokaiselle oman paikan. En hosu, enkä uskalla vielä innostua.

Kuukauden päästä totean, että kaikki on hyvin. Olin pitkään panostanut johonkin, antanut sille mun energian ja pitänyt sitä tärkeänä osana minun elämää. Kun se loppui koin surua, harmitusta ja turhautumista. Hämmennyksen ja ahdistuksen jälkeen, minä kuitenkin päätän, että mitä tahansa ympärilläni tapahtuu, teen itse valinnan, miten suhtaudun asioihin.
 

Palapelit ovat vaikeita, jos niitä ajattelee liikaa tai jos niihin suhtautuu liian vakavasti. Ei meillä ole aina valmista kuvaa, josta ottaa mallia. Värit ja muodot näyttävät eri kulmista katsottuna erilaisilta. Vaikka emme tiedä lopputulosta, aina kannatta kokeilla ja tarvittaessa kääntää itse koko palapeli toisinpäin. Tänään sanon, että kaikki on hyvin, koska niin onkin. Kasaan nyt taas tätä palapeliä palanen kerrallaan ja tiedän, että vaikka rasian kansi on hukassa, minä en kuitenkaan ole.

Cathy