Omaa aikaa erityisherkälle äidille

 Jäsenen blogikirjoitus:

Erityisherkän voi olla haastavaa elää oman näköistä elämää tässä maailmassa, jossa suurin osa on ei-erityisherkkiä. Omaa tarvetta hiljaisuudelle, omalle ajalle ja levolle ei aina ole helppo ottaa eikä saada.

Äitiys tuo siihen vielä erityisen haasteen, koska pienet lapset, niin ihania kuin ovatkin, myös kuormittavat ihan erityisellä tavalla. On oltava jatkuvasti valppaana lapsen tarpeille, eikä omien voimavarojen kuuntelu ole useinkaan mahdollista.

Vanhemmuuden paineet tuntuvat kasvaneen nykypäivänä suuriksi, kun aikaa lapsille on enemmän kuin aikaisemmin. Lasten tarpeita ja toiveita kuunnellaan ihan uudella tavalla. Omannäköisen vanhemmuuden löytäminen erityisherkälle voikin olla hankalaa. Minkä verran voin kuunnella omia tarpeitani? Onko minulla oikeus myös omaan aikaan, jotta palautuisin ja saisin kerättyä voimia?

Äidiksi

Kun ensimmäisen kerran kuulin erityisherkkyydestä, olin jo äiti. Uskon että ensimmäinen vuosi lapsen kanssa olisi ollut helpompi, jos olisin jo silloin ymmärtänyt erityisherkkyyttäni. En osannut enkä uskaltanut kuunnella tarpeeksi omia voimavaroja. Kun neuvolassa sanottiin, että lasta pitää imettää aina kun lapsella on vähänkin nälkä, uskoin. Tuntuu etten ensimmäisenä vuotena sitten muuta tehnytkään! Olin todella väsynyt ja terveyskin alkoi reistailemaan.

Toisen lapsen syntyessä elämä oli jo hieman tasapainoisempaa, koska olin kuullut erityisherkkyydestä. Olin lukenut aiheesta paljon ja tutkinut itseäni erityisherkkyyden valossa. Olin oppinut rajaamaan asioita ja ajankäyttöä, pyytämään helpommin apua toisilta ja ottamaan enemmän omaa aikaa.

Tein omannäköisiä ratkaisuja suhteessa lapsen hoitoon. Jatkuvan imettämisen sijaan aloin pidentämään imetysvälejä hyvin määrätietoisesti, eikä siitä seurannut muuta kuin se, että lapselle muodostui jo varhaisessa vaiheessa säännöllinen ruokailurytmi. Olin virkeämpi, tyytyväisempi ja tasapainoisempi. Ja myös lapseni voivat hyvin.

Vahvuudet esiin

Erityisherkällä äidillä on kyky ymmärtää lastaan syvällisesti ja myötätuntoisesti. Mutta kuormittuneena ja väsyneenä erityisherkän äidin vahvuudet eivät pääse esille. Arki voi muuttua todella haastavaksi, jos omaa ylivirittyneisyyttään ei pääse purkamaan. Kyky olla läsnäoleva ja lapsen tarpeisiin empaattisesti reagoiva äiti, kärsii.

Haluankin kannustaa erityisherkkiä äitejä kunnioittamaan omia voimavarojaan. Puhukaamme herkkyydestämme ja kuormittumisestamme läheisillemme avoimesti! Ja ottakaamme myös omaa aikaa, uskon sen olevan lopulta myös lasten etu. Samalla annamme lapsillemme arvokkaan esimerkin siitä, kuinka tärkeää itsestä huolehtiminen on. 

Eeva-Kaisa Rönkä