Hengityskoulussa

Jäsenen blogikirjoitus:


Lepäämme pehmoisilla tyynyillä punatiilisessä talossa meren rannalla. Hiljaisuus vallitsee jotenkin niin.. kauniina ympärillämme.

Hämäryys alkaa laskeutua ikkunoiden takana... vähitellen...kun me hissukseen annetaan itsemme vajota, hengityksen mukana, olemaan: Tässä.


Menee tovi, että saan ohjaajan lempeästä kehotuksesta, lopultakin heitettyä mietteet, jotka myllersi, taakse. Mielikuvassa ne tosiaan ihan lensi taakse, ja tässä tyynyillä makailin enää vain minä.

Äänimaljan helähdykset upottavat syvälle myötätuntoiseen oloon. Tähän voisi vaikka jäädä.

Hienoinen veto ikkunasta pitää minut vähän valppaana, muuten kai vajoaisin aivan nirvanaan.

Näin aloittelimme, hengityskoulun ensimmäisen illan ensimmäisellä tunnilla. Täytymiset, opettelut, laskemiset eivät muuten kuuluneet tähän kouluun lainkaan.

…

Kun hengitysharjoitukset oli tehty, siirryimme piirtämään. Tunnelma oli kuten joku sanoitti myöhemmin: Niin rauhallinen ja leppoisa.

Kun saa luvan olla, voi se alkaa itkettää. Voi se naurattaakin. Tällaisia hetkiä.. tarvitsisi lisää, ihan tavalliseen arkeensa.

Piirtäminen usein auttaa käsittelemään kokemaansa. Sillä voi auttaa alitajuntaansa. Sen avulla voi myös keskittyä. Ja kun pakkoja ei ole, syntyy yllättäen hyvää. - Näinhän se helpolla on, niin niin monessa.

Piirrä vasemmalla tai: 'väärällä' kädellä, niin tulee jotakin erilaista. Käytä värejä ajattelematta, tee pelkästä tekemisen ilosta. Naura tekemällesi. Näin me teimme. - Jaa a, voisikin piirrellä ja maalailla enemmän taas, mietin, kotioloissakin.


2.


Hengityskoulun ensimmäinen ilta oli avoin ovi, tuosta ovesta oli sitten hauska astua toiseen iltaan... Toisen illan alku oli jälleen rauhan etsintää, niin kehoon kuin mieleen. Meri ympärillämme lähes myrskysi, ja teki yhteisestä olemisesta mieleenpainuvaa. - Teimme myös monenlaisia harjoituksia. Näistä itselleni jäi mieleen eräs tietty tapa hengittää ja toteutan sitä nyt aika usein.

Hengitysharjoitusten jälkeen saimme vielä valmiita kuvia, joista valita, mikä itseen resonoi. Kuvillahan voi ymmärtää kokemaansa, ehkä mennyttä, ehkä tätä hetkeä. Niillä voi myös hahmottaa tulevaisuutta, niiden avulla voi haaveilla…
Monia tarinoita kuvista syntyikin.



3.


Nyt kun uutisvirta maailmatilanteesta on täyttämässä, tai jo täyttänyt, päämme, niin, tätä kaikkea nyt tapahtunutta emme tienneet vielä reilu viikko sitten, emmekä poikkeusoloja joissa tulemme elämään jonkin aikaa,.. niin hyvä on käydä mielikuvissaan siellä meren rannalla, missä kaislat taipuvat tuulessa ja puutkin, kaikki taipuvat.. mutta kaikki pysyvät silti paikoillaan.

Kaikki keskenjäänyt myös jatkuu, kun taas on aika. Hengityskoulukin.

Nyt kutsuu metsikkö ja sen polut tallustelijaansa, ja metsän vihreä väri, se jälleen rauhoittaa ja kutsuu olemaan: Tässä.

Tapahtui mitä tahansa.


Merja Korpisaari


Kuvassa on Venetsia-rakennus Lapinlahden Lähteellä, 'talo meren rannalla'.