Heimoni mun

Jäsenen blogikirjoitus:

Heimosta tulee mieleeni sekä karjalaiset (vrt. esim. karjalainen heimoperinne) että intiaanit (esim. apassit). Mikä heimo, mikä meininki? Kysymys pyrkii asemoimaan kysyjän tietämyksen ja luomaan raamit kiinnostavasta asiasta. ”Nyt löysin heimoni” on tokaisu, joka voisi tulla esiin mm. HSP Suomen Erityisherkät ry:n sivustoilla. Onhan jäsenistölle tarjolla jopa vuosittaiset Heimojuhlat, jotka pidettäneen tänä vuonna elokuussa Tampereella. Erityisherkkien heimo tunnistaa tietyt lainalaisuudet itsessään ja toisissaan ja saa voimaa sekä vertaistukea keskuudestaan. Heimo antaa raamit kuulua tietynlaisten ihmisten joukkoon, joiden kanssa on helpompi keskustella ja jakaa kokemuksia sekä mahdollisesti tulla kohdatuksi.


Meidän suomalaisten sieluilla on useampikin ”henkinen koti”, joista kannattanee tutustua esim. Karjalaan ja Hämeeseen Oman heimon merkitys, kuten esim. karjalaisilla, on suuri oman identiteetin rakentumisessa. Äitini on syntynyt Karjalan Mantsinsaarella 1930-luvulla ja olen kerran jopa käynyt katsomassa hänen kotikontujaan. Hän on ortodoksi, kuten olivat kaikki hänen sisaruksensa ja vanhempansa. Karjalaisuuteen kuuluu (niin olen antanut itselleni kertoa) toisaalta ääneen itkijät (ns.itkijänaiset) ja toisaalta eloisuus, ja puheliaisuus sekä soitto, laulu ja hyvä ruoka (mm. erilaiset piirakat sekä metsäsienien ja -marjojen hyödyntäminen). Nämä elementit ovat säilyneet siirtokarjalaisten jälkeläisille melko hyvin, mistä esimerkkinä voisi mainita itseni. Olen aina ollut tosi itkupilli ja kokenut sen aiemmin noloksi mutta, tosin vasta myöhemmällä iällä, tehokkaaksi itsehoitomenetelmäksi. Taide ja luonto ovat myös sydäntä lähellä. Nuorempana ja vähän myöhemminkin olen ollut erityisen kiinnostunut ja kokenut läheiseksi myös intiaanikulttuurin. Mistä sitä tietää, mistä kaikkialta omat juuret tulevatkaan...


Yhdysvaltalainen psykologian tohtori Elaine Aron on tutkinut vuodesta 1991 lähtien ja julkaisi 1996 alallaan käänteentekevän kirjan, joka on ilmestynyt suomeksi nimellä Erityisherkkä ihminen. Hän on antanut persoonallisuustyypille nimen HSP (Highly Sensitive Person, erityisherkkä henkilö). Noin 20 prosentin väestöstä katsotaan täyttävän kyseisen tyypin tunnusmerkit. Niitä ovat Aronin mukaan (E) emotionaalinen reaktiokyky, (V) vivahteiden vaistoaminen, (Ä) voimakas reagointi ärsykkeiden liiallisuuteen sekä (S) syvällinen käsittely (EVÄS). Erityisherkkyyden katsotaan olevan neurologinen piirre (ei siis diagnoosi tai sairaus). Sen tunnistaminen on lisännyt itsetuntemustani, ja siten voin elää enemmän itseni näköistä elämää. Olen oppinut hyväksymään piirteeni ja itseni sekä myös kuuntelemaan omia tunteitani ja kehoani paremmin.

 

Näin uuden vuoden ja vuosikymmenen alussa on hauska olla mukana, osallisena tulevassa herkkisheimolaisten matkassa kohti yhä parempaa ymmärrystä sekä itsestä että toinen toisistamme. Kun tapailemme heimosisaria ja -veljiä, katsomme myös ympärillemme muistaaksemme, että teemme yhdessä maailmasta kaikille (ei vain meidän heimolaisille) paremman paikan elää.

Merja Leppänen