07 marraskuuta 2019
Yksi kysymys...
Jäsenen blogikirjoitus:
Kysyit multa: ”Rakastatko sun elämää?”
Jos vaan olisit tiennyt, miten tämä asia tulee pyörimään mun ajatuksissani. Kukaan ei ole ikinä aikaisemmin kysynyt. Nyt tämä elämänlaajuinen kysymys onkin valloittanut minut joka ilta, kun pääni koskettaa tyynyä ja suljen silmäni.
Jos rakkaus koostuu kaikesta ihanasta ja lämpimästä, positiivisten tunteiden pallukasta, olisiko sen vastakohta kylmä ja tyhjä negatiivisuuden kuutio? Sen tunteen mä nimittäin tiedän. Mä tiedän, miltä tuntuu tyhjyys. Elämä kuin hylätty autiomaa, vailla mitään merkitystä. Tiedän tunteen, kun haluaa päästä irti kaikesta. Tiedän miltä tuntuu, kun ei osaa rakastaa eikä ottaa vastaan rakkautta. Ja tiedän myös, kuinka pitkä matka on sieltä pohjattomasta tyhjyydestä ihmisten keskelle. Askel kerrallaan rakentaa luottamusta. Etsiä merkitystä ja elämän halua. Ymmärtää, tunnustella ja hyväksyä. Pikkuhiljaa oppia, että omaan itseen voi luottaa. Oppia olemaan kiitollinen. Oppia luottamaan ajatukseen, että elämä kantaa.
Tänään tyhjyyttä ei ole. On iloa. On elämänhalua. Olen saanut rakkautta, löytänyt sitä itsessäni ja antanut. Tuntenut hetkiä, ihastunut ja inhonnut. Aistinut olotiloja ympärilläni, tuttujen ja tuntemattomien ihmisten iloa, väsymystä, pelkoja sekä intohimoja. Olen käynyt töissä ja kaupassa, välillä muuallakin. Olen nauttinut auringon tuoksusta ja onnistumisen hetkistä, ihmetellyt luonnon ihania värikylpyjä ja rakastanut arjen sujuvia hetkiä. Ongelmia olen kohdannut ja niille etsinyt ratkaisuja. Väsähtänyt, levännyt, jatkanut.
Olen etsinyt elämäni merkitystä sekä listannut sen, mistä tunnen olevani kiitollinen. Uskon, että osaan luetella kaiken, mitä rakastan elämässäni. Mutta voinko yhdellä tunnesanalla määritellä koko elämän?
Jos sanon että rakastan, olenko sitten avannut minun sieluni? Olenko sitten kertonut sinulle sisimmän salaisuuteni? Olenko sitten haavoitettavissa?
Suljen silmät ja tunnustelen…
Olen olemassa. Olen ja luotan. Koska elämä kantaa. Elämä kantaa rakkaudella. Ja minä rakastan mun elämää…
Cathy
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mä en juuri käytä sanoja rakkaus tai rakastaa. Elän, välitän, kärsin, innostun, tykkään, tunnen syvästi myötätuntoa, raivoa, vihaa, jonkinlaista onnea, tiedän keiden kanssa haluan viettää aikaani, mikä on merkityksellistä. Maistraatissa olen allekirjoittanut paperin jossa lupaan rakastaa yhtä ihmistä, koska muuta vaihtoehtoa tämän hallinnollisen sopimuksen tekoon ei anneta. Mä vastaisin ehkä kysymykseen että en, mä elän elämääni, se on osa, mä olen osa sitä. Ei sitä voi rakastaa. Eikä se rakasta mua. Se saattaa tappaa mut ensi viikolla, ja silloin mä vihaan sitä.
VastaaPoista