Syvempi rentoutus - kohti mielen vapautta

Jäsenen blogikirjoitus:

Osallistuin viikottaiseen rentouttavaan joogaan ja oltiin ajallisesti siinä vaiheessa prosessia, että ohjaaja ohjasi meidät ns. syvempään rentoutuksen tilaan. Siinä meidän tuli löytää itselle jatkoon positiivinen tavoite. Olin löytävinäni suunnan olla taas se vapaa, hyvinvoiva tyttö, joka olin syntyessäni. Sitä kohti siis matkaan päivästä päivään, viikosta viikkoon.

Havaintoja elämänkaarestani

Mikäli elän 100 vuotiaaksi, voin jakaa luvun viiteen 20-vuoden jaksoon ja jaksojen sisällä tutkiskella elämän käännekohtia, siirtymäriittejä joilla on erityistä merkitystä ainakin itselle. Ensimmäisten 20-vuoden aikana näitä siirtymiä ovat mm. syntymäni vuonna 1955, kansakoulun aloittaminen 1962, ylioppilaaksi pääseminen 1973 ja ensimmäinen avioliitto 1975. Toisen 20-vuotiskauden aikana vuonna 1978 yo-merkonomiksi valmistuminen sekä 1980-luvulla omien lapsien syntyminen. Kolmannella jaksolla avioero 1997 ja uudelleen avioituminen 2003 sekä amk-tutkinto 2002 ja 2007 yamk-tutkinto. Neljännellä jaksolla olen kerinnyt jo tulla tuplamummiksi 2015 ja 2017, sairastanut suolistosyövän vuonna 2016 ja tervehtynyt siitä sekä jäänyt 2018 eläkkeelle. Nyt haaveena on nauttia olemassaolon vapaudesta, sillä sellaiseen ylellisyyteen ei aiemmissa jaksoissa ole ollut ”varaa” tai mahdollisuutta. Ans kattoon päädynkö myös viidennelle jaksolle vuoden 2035 jälkeen...

Yli 40- vuoden työrupeaman kolme työuraa sijoittuvat ensimmäiselle, toiselle ja kolmannelle jaksolle; lähes 30-vuotta pankkisektorilla erilaisissa tehtävissä, joista 12 vuotta henkilöstön kehittäjänä. Järjestösektorilla kuusi vuotta toimistopäällikkönä ja lopulta opetusalalla ammatillisena opettajana kahdeksan vuotta. Järjestösektorilta sain aikanaan potkut ”tuotannollisiin ja taloudellisiin seikkoihin” vedoten ja olin siinä yhteydessä parisen kuukautta työttömänä. Edellä mainitut, aika usein vaativiksi ja jopa rankoiksi kokemani työrupeamat ovat näin jälkeenpäin ajateltuna arvokkaita kokemuksia opin kannalta. Yleisesti voinen sanoa, että mikään työsuhde ei ole ollut helppo itselleni eikä varmaan muillekaan. Ehkä seesteisin ja parhaaksi kokemani työsuhde oli kuitenkin viimeinen eli ammatillinen opettajuus, jossa sain kokea olevani hyväksytty ja tehdä merkityksellistä työtä. Tosin loppuaikana oppilaitoselämäkin muuttui ammatillisen koulutuksen reformin ja organisaatiomuutoksien takia perin haastavaksi. Onneksi pääsin ajoissa pois, vanhuseläkkeelle.

Olen säästänyt muiston erään noin puolen vuoden valmennusprosessin lopusta vuodelta 2012, jossa minulle muiden antama palaute ”selkäpaperille” kuului näin; syvällinen, ajatteleva, symppis, rauhallinen, olet todella älykäs ja tuot aina mielenkiintoisia pointteja, mukava tapaus, analysoiva, idearikas, oikeudenmukainen, ammattitaitoisen pirteä, oli hauska tutustua, mukava, ihastuttava ihminen. Edellinen on hämmentävää luettavaa, kun itse muistan ja muistelen enemmänkin miten olisin parempi ja pystyvämpi ihminen mm. ihmissuhteissani ja kaikessa mitä teen ja miten olen sekä miten elän elämääni. Ympäristöstä saamani palaute on aika usein elämäni varrella ollut vähintäänkin harmaan sävyistä, jopa ”murhaavaa”. Esimerkkinä vaikka tunneterroristi, uhriutuva, perskärpänen (riippuvainen), kompleksinen, pitäisi olla pätevämpi, ressukka, väritön, vapaamatkustaja. Uskokoon ken tahtoo, kyse on samasta ihmisestä, minun tarinastani... Oma arvioni itsestäni on mm. tyypillisesti provosoituminen, valikoituminen syntipukiksi, tuen hakeminen luotettavalta kollegalta tai ammattiauttajalta – toki myös vuorostaan tarjoan mielelläni apua tarvitsevalle. Olen ilmeisen erityisherkkä ja auttajapersoona (enneagrammi persoonallisyystyyleissä 2), jonka tässä ajassa on haastavaa elää sekä itsensä että muiden, etenkin autoritääristen henkilöiden, kanssa. Lena Andersson ilmaisee kirjassaan Enpä usko osuvasti, että ”vain niitä nöyryytetään, jotka suostuvat siihen”.

Mistä huomaan olevani vapaa?

Nostan esiin psykologian tohtorin Sylvi-Sanni Mannisen (1914-2009) Päivilän Sanktuari, Liperi (Sylvia Honkavaaran) julkaisun muutaman itselleni tärkeän maininnan:

• inhimillisen kokemuksen keskiö, elämän ydin, jolloin vaara joutua itse tulen kärveltämäksi
• auktoriteettien kyseenalaistaminen
• ehdoton oman tien seuraamisen tarve ja omaehtoisen vapauden rakkaus
• ”uusi ihmistyyppi, erityisen (yli)herkkä ihmislaji, joka on liian usein syyttä musertunut lajitoveriensa kyynärpäihin, peukalon alle tai jalkoihin”
• tunne-elämän syvällisyys
• muotoon tai väriin reagoiva – taiteellista lahjakkuutta
• yksilöllinen havainnon rakenne, yksilön herkkyys
• ihminen on kuin suuri puu, johon kasvaa kehityksen myötä yhä uusia oksia
• luonnon puolustaminen, puiden vahingoittamisesta kärsii myös ihmiset, koska näkymätön henkinen yhteys taustalla.

On tärkeää tunnistaa ja tunnustaa mielen hyvinvoinnin merkitys mielen terveydelle ja vapaudelle. Taustalla on omat vahvuudet ja voimavarat sekä elämänkokemukset ja mielentila jossa voin olla oma itseni. Vapaata mieltäni voin vaalia mm. rakkaudella, ilolla, armollisuudella, avuliaisuudella ja luotettavuudella.

Mistä huomaan olevani hyvinvoiva?

Toiseksi nostan esiin Janna Satrin Sisäinen lepatus, Herkän ihmisen tietokirja, Viisas Elämä, 2014 kirjasta muutamia ajatuksia:

• herkkyys voimavarana, vrt. metafora astiasta joka täyttyy muita nopeammin (usempi hana)
• herkkyys on sekä siunaus että kirous mutta usein hitaasti kehittyvää sisäistä vahvuutta ja kasvua
• herkkä kierrättää havaintonsa oman sisimpänsä kautta, jolloin ympäristö saattaa kokea hänet subjektiiviseksi (ajatus, tunne ja vaisto/keho)/uhriksi tai lapselliseksi → herkkyys loukkaantua, syvä sisäinen haavoittuvuus ja itkuherkkyys
• voimakasta tunnetta tai loukatuksi tulemisen kokemusta voi olla mahdotonta ilmaista sanoin ja monet käsittelevat tunteitaan ensin pitkään hiljaa sisällään ja vasta sitten puhumalla tai jonkin luovan tekemisen kautta
• herkälle on usein vierasta puolustaa itseään toisen kiusatessa, hän on herkkä syyllistymään
• alttius ympäristön vaikutuksille ja siten myös mielenterveyden häiriöille (noin puolet mielenterveyspotilaista on herkkiä) ja riippuvuuksille
• keskimääräistä muita heikompi itsetunto erilaisuuden kokemusten takia
• herkkyyden tunnistaminen antaa avaimet tulkita omaa elämää ja tapahtumia siinä uudesta näkökulmasta, esim. häpeä muuttuu ymmärrykseksi.

Rentoutuneessa olotilassa herkkyys on parhaimmillaan. Elän tässä ja nyt, hyväksyvän tietoisesti läsnäollen omassa kehossani. Otan oman tilan, teen itselleni sopivia asioita (vältän kuormittumista) ja tapaan ihmisiä joita todella haluan tavata. Osaan tarvittaessa sanoa ”ei”, sekä pidän etäällä sellaiset asiat ja ihmiset tai kokonaan suljen pois, jotka eivät ole hyväksi hyvinvoinnilleni. Toisaalta kun huomioin itsen, huomioin myös toiset, olen ns. terveesti itsekäs. Tällöin en laiminlyö itseäni enkä myöskään huomioi vai itseäni.

Merja Leppänen