Jäsenen blogikirjoitus:
Brittiläisen Willy Russellin näytelmä on komedia naisesta, joka alkaa nähdä maailman ja itsensä uudessa valossa. Tämä ajaton näytelmä on vuoden 1986 ensiesityksestä lähtien ollut menestys ympäri maailman.
Shirley saa mahdollisuuden murtautua ulos ahtaasta kodistaan (vankilasta), kun hänen paras ystävänsä tarjoaa hänelle mahdollisuuden lomamatkaan Kreikkaan. Matkasta alkaa seikkailu, joka saa Shirleyn näkemään jälleen kaiken sen hyvän mitä elämällä on tarjottavana – iloa, toivoa ja rakkautta.
Kävin katsomassa tämän hauskan, sydämellisen monologin ennakkoesityksenä Teatteri Vantaa/Silkkisalissa Vantaan Tikkurilassa 16.10.
Näytelmä muistuttaa siitä, miten kaikki me haluamme tulla nähdyksi ja hyväksytyksi sellaisina kuin olemme. Shirleyn mukaan
- Useimmat meistä on kuolleita kauan ennen kuin ruumis väsyy. Meidät tappaa sen elämättömän elämän paino, jota me raahataan mukanamme.
- Eikö olekin hassua, että jos on jonkun sellaisen seurassa joka tykkää susta, hyväksyy sut, sitä alkaa ikään kuin kasvaa uudestaan. Liikkuu oikeaan suuntaan, puhuu oikeita asioita oikealla hetkellä. Ei silloin ole 18- tai 42- tai 64-vuotias, silloin on vaan hengissä!
Itse olen tehnyt myöhemmällä iällä muutaman ulkomaanmatkan yksin osoittaakseni itselleni uskaltavani ja pärjääväni itsekseni uusissakin tilanteissa. On ollut ilo huomata, miten ensimmäisen, kaikella lailla oudon ja henkisesti haastavan matkan jälkeen on ollut yhä helpompi tulla juttuun itsensä kanssa ja nauttia omasta seurastaan. Toki on ollut ihanaa palata jälleen takaisin kotiin rakkaiden läheisten ja ystävien pariin. Toki matkustaminen puolison tai hyvän ystävän kanssa on antoisaa ja mukavaa, mutta erilaista.
Näytelmä päättyy Kreikan maisemiin, jonne Shirley oli päättänyt jäädä, ja jossa hän jää odottamaan meren rannalle, houkuttelevien aaltojen äärelle miehensä saapuvaksi. Mahdollisesti he molemmat saavat siten uuden alun eli tilaisuuden jälleen yhdessä löytää ilon, toivon ja rakkauden.
Merja Leppänen
Niin totta! Ihana tarina!
VastaaPoista