08 elokuuta 2019

Festareilla – kyllä kiitos omanlaisellani

Toiminnanjohtajan blogikirjoitus:


Oletko kesän aikana käynyt musiikkifestivaaleilla? Porin jazzeilla, Seinäjoen tango-markkinoilla, Kuhmon kamarimusiikissa tai jossakin oman kotipaikkakuntasi pienemmässä tapahtumassa?

Mikä on suosikkisi? Ja millaiset festivaalielämykset ovat juuri sinun makuusi? Vai kierrätkö kaikki festivaalit kaukaa. Hirveää musiikkimelua, liikaa ihmisiä, kännisiä örveltäjiä, pahaa festariruokaa… ja lopulta paha mieli, kun erityisherkkis-miellyttämishaluisena halusit ystäviesi ehdotuksesta ”once again” uhrautua ja lähteä mukaan.

Olin heinäkuun viimeisenä viikonloppuna Iniö Folkissa. Jokakesäinen ystävieni luona käynti osui ensimmäistä kertaa festivaalikohdalleen ja pääsin mainioon nykykansanmusiikkitunnelmaan kiitos Juurakko-yhtyeen ja muiden esiintyjien idyllisellä Keistiön koululla.

Juurakko-yhtye Iniö Folkissa.
Tuo kokemus, jossa musiikki oli mieleistäni, yleisöä ei ollut tungokseen saakka ja esiintyjien ja yleisön välinen yhteys oliläheinen, sai minut pohtimaan ja muistelemaan festivaalikokemuksiani erityisherkkyyden näkökulmasta.

Totuuden nimissä en ole mikään festivaaleilla kiertäjä. Toisaalta musiikkimakuni on aika lavea, joten kokemuksia on ja monenlaisia. Lähden liikkeelle sieltä huonommasta päästä. Vaikka olen lavatanssin harrastaja, Iskelmä-musiikkifestivaali Jämsän Himoksella jäi kyllä yhteen kertaan. Juha Tapio, Paula Koivuniemi ja muut tähdet, hyvä niin. Mutta aivan liikaa ihmisiä, vieri vieressä seisomista ja jotenkin tuntemus, että olen väärässä paikassa vääränlaisena. Ehkä se on siinä, että sellainen biletys ei nappaa minulle.

Toisaalta  esimerkiksi rockin genrestä löytyy kaksi hyvää kokemusta. Ruisrock 1997. Sting laulaa ”Fields of Gold” kauniissa kesäillassa Ruotsin-laivan lipuessa ohitse. Sitä en unohda koskaan. Baijerin Rosenheimissa 2013 pienimuotoisella festivaalilla esiintyi mainio singer-songwriter Claudia Koreck. Hänen tarinallisen soinnukas musiikkinsa, kesäilta ja lempeä kaupunkifestivaalitunnelma sopivat täydellisesti yhteen. Mieluisa artisti ja suotuisat olosuhteet luovatkin mielihyvän kokemuksen. Mutta erityisherkän sielulle kaiken pitää jotakuinkin olla kohdallaan.

Minussa saattaa elää ikuisesti pieni kapinallinen, ja meille niin tyypillisesti haluamme olla oman tiemme kulkijoita. Varmasti myös näissä festivaalitapahtumien valinnoissa. Porin Jazz ja Savonlinnan oopperajuhlat olen nähnyt, kuullut ja kokenut, enkä pettynyt. Mutta festivaalin saavuttama status pikemminkin karkottaa minut väheksymättä kyseisten tapahtumien musiikillista korkeaa antia.

Oma suosikkini, vaikka kerrat ovat jääneet muutamiin, on ehdottomasti Kaustinen Folk Music Festival. Kuitenkin sillä reunaehdolla, että olen siellä ollut ja viihtynyt rauhallisempina päivinä. Musiikki ei rääkkää korvia, kulman takana saattaa löytyä sykähdyttävää pelimannipoljentaa ja niin soittajilla kuin yleisöllä tuntuu olevan hyvän mielen tunnelmaa toisille jaettavaksi. Sinne varmaankin ensi kesänä.

Hannu Sirkkilä
HSP-Suomen erityisherkät ry:n toiminnanjohtaja


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti