Pesäpallo-ottelun katsomossa

Toiminnanjohtajan blogikirjoitus:

Manse PP:n ottelu Kaupin pesäpallostadionilla.

Keskiviikkona olin ensimmäistä kertaa täällä Tampereella seuraamassa naisten superpesiksen Manse PP:n ottelua. Olen kolmena kautena käynyt katsomassa Jyväskylän Kirittärien otteluita. Pesäpallo-ottelussa on oma tunnelmansa, joka on minulle mieleen. Se, koukutus, on yllättänyt minut, kun pesäpallo ei ole aiemmin ollut mikään erityinen kiinnostukseni kohde. Tämä saakin minut pohtimaan urheilutapahtumien seuraamista erityisherkkänä niin paikan päällä kuin vaikkapa TV-ruudun ääressä. Mikä laji tai millainen tapahtuma voi olla sopiva tällaiselle mielenlaadulle?

Lavatanssiblogissani viittasin siihen, että mitkä tahansa tilaisuudet, joissa on paljon ihmisiä ja joissa esiintyy tungosta, saattavat olla ylitsepääsemätön haaste erityisherkille. Sama pätee varmasti urheilutilaisuuksiinkin. Olisiko siis erityisherkälle mieleinen jokin Herkkälän kunnanmestaruuskilpailut, jossa vallitsee leppoisa kylätapahtuman tunnelma ja iloitaan vilpittömästi urheilijoiden ponnisteluista kaikkia arvostaen? Minun on esimerkiksi vaikea kuvitella meneväni jääkiekko-otteluun. On liikaa ihmisiä ja katsomokulttuurista on muodostunut kielteinen kuva.

Seuraan monia urheilulajeja TV:stä, netistä, lehdistä. Viime vuosien aikana sitten monien hiljaisten vuosien jälkeen olen jälleen innostunut menemään myös paikan päälle. Mutta kuitenkin tarkalla valinnalla. Pesäpallo on siis numero yksi minulle, mutta myös muutamat yleisurheilu- ja jalkapallokokemukset ovat olleet myönteisiä. Pesäpallossa vallitsee oma odottava tunnelmansa. Peli on hyvin taktinen, joka tekee siitä seuraajalle mielenkiintoisen ja samalla myös haasteellisen. Se on myös etnologisesti kiintoisa. Hutunkeitto, avausheitot tai koko joukkueen juokseminen kolmospesälle onnittelemaan, kun pelaaja on lyönyt kunnarin, ilmentää lajin kulttuurisia elementtejä ja rituaaleja. Ehkä eräs tärkeä puoli on myös se, että lajissa ei ole suoranaista vastustajakontaktia. Monet joukkuelajithan perustuvat vastustajan estämiseen tai jonkinlaiseen vahingoittamiseen.

Koimme toukokuussa Suomessa melkoista jääkiekkohuumaa yllätysmaailmanmestaruuden myötä. Voitot, jännittävät hetket ja kamppailut herättävät meissä suuria tunteita, myötäelämistä, jännittämistä, pettymystä, iloa ja onnea. Vaikea sanoa, että koemmeko sitten erityisherkkinä näitä urheilutunteita enemmän tai syvemmin verrattuna suureen enemmistöön.

Jyväskylän Kirittärien Suomen mestaruusjuhlaa 2018.

Viime syyskuussa sain ensimmäistä kertaa katsojana kokea sen, kun jokin joukkue voittaa ratkaisevassa pelissä Suomen mestaruuden. Keskikentällä oli sykähdyttävää seurata Jyväskylän Kirittärien pelaajien ja myös valmentajien ja joukkueen johdon onnea, pursuavaa helpottunutta iloa. Aistin niitä tunteita ja oli hieno hetki olla paikan päällä.


Oma lukunsa on urheilutapahtumien tuottaminen. Onneksi siinä on menty eteenpäin. Mikään ei ole niin kammottavaa kuin surkeasti tuotetut tapahtumat, olivatpa ne sitten urheiluun, kulttuuriin tai johonkin muuhun liittyviä. Lipunmyynnin järjestelyt, wc-tilat, myyntipisteet, roskikset, kuulutukset ja juonnot. En ole pikkutarkka erityisherkkä, mutta tapahtumatuotannon perusasioilla osoitetaan se, että yleisöstä välitetään ja halutaan tarjota laatua ja viihtyvyyttä.

Koska olen elämyshakuinen erityisherkkä, urheilutapahtumien tunnelma kiinnostaa ja kutkuttaa minua. Erityisherkät ry:n toimisto on Tammelan palloilustadionin vieressä. Odotan innolla sitä, että pääsen seuraamaan Tampereen Ilveksen tasokasta jalkapalloa tuohon sadan metrin päähän. Olympiakisoihin en aio koskaan mennä, mutta Saksan Bundesliigan jalkapallo-ottelu on haaveenani. Mikä on sinun urheilutapahtumien suosikkisi tai haaveesi?

Hannu Sirkkilä 
HSP-Suomen erityisherkät ry:n toiminnanjohtaja