Toiminnanjohtajan blogikirjoitus:
Kolmannessa erityisherkkiä miehiä käsittelevässä kirjoituksessani käsittelen voimaantumista: tulemista enemmän tietoiseksi siitä, mitä olemme. Kyse on siitä, että erityisherkkyyden myötä ilmenevät elämän haasteet kääntyvät iloiksi ja vahvuuksiksi. Silloin erityisherkkyys on jotakin, josta voin miehenä olla ylpeä.
Tässäkin tekstissä kahden aiemman blogini tapaan virikkeen antajana on toiminut saksalainen psykoterapeutti Tom Falkensteinin miesten erityisherkkyyskirja (ruotsinnos "Den högkänslige mannen. Lär dig att använda din högkänslighet som en styrka"). Falkenstein avaa monia näkökulmia ja ohjeita erityisherkkänä olemiseen. Nämä eivät ole mitenkään sukupuolisidonnaisia. Samat omien rajojen tunnistamiset, ylivirittymisestä palautumisen muodot jne. pätevät tietysti keneen tahansa.
Sukupuoli rakentuu sosiaalisessa ja kulttuurisessa todellisuudessa. Se tulee näkyväksi arjen käytännön tilanteissa, joissa odotetaan miehiltä miestapaista toimintaa ja käyttäytymistä. Tämä tuntuu erityisherkästä miehestä ahtaalta ja ahdistavalta. Itse tunnistan ja reagoin voimakkaasti sukupuolisiin stereotypioihin, pinttymiin ja kaavamaisiin odotuksiin. Tulee halu päästä pois, jotta voi ainakin itselleen olla erityisherkkyystapainen.
Keskeistä onkin jonkinlainen identifikaatio eli sen tunnistaminen ja myös hyväksyminen, että olen erityisherkkä mies. En tarkoita tällä sitä, että asiasta tarvitsisi tehdä itselle sen suurempaa numeroa. Pikemminkin ydin on siinä, että itsetuntemuksemme täsmentyy ja hyväksymme sen, että vaikkapa verrattuna moniin miehiin, toimimme ja koemme eri tavalla. Ja että se on OK.
Pohdin sitä, pitäisikö olla miesten erityisherkkyysryhmiä. Pitkään joogan harrastaneena ja yleisissä ryhmissä käyneenä, esimerkiksi matalan kynnyksen äijäjoogaryhmät tuntuvat lähinnä huvittavilta. Ryhmien ytimen pitäisi olla miehen erityisherkkyydessä, ei miehenä olemisessa tai maskuliinisuudessa sinänsä. Näen vaarana ajautumisessa jonkinlaiseen luolamiesideologiaan, jossa tavoitellaan voimaantumisen keinona jotakin alkuperäismieheyttä. Erityisherkät miehet ovat elämänsä aikana kokeneet poikien ja miesten ryhmät vaikeina ja omaa olemistaan rajoittavina. Siksi ryhmäkokemuksen tulisi olla erityisherkkyys- ja sukupuolisensitiivinen. Ryhmäkokemus sinänsä on tärkeää vertaisuutena.
Miestutkimuksen keskeinen teoria on australialaisen R. Connellin esittämä hegemonisen maskuliinisuuden käsite. Sen mukaan miehet käyttävät valtaa suhteessa naisiin, mutta myös suhteessa miesten erilaisiin vähemmistöihin, kuten seksuaalisiin ja etnisiin. Me erityisherkät miehet olemme normimiesten ja heihin liittyvien kulttuuristen odotusten vallan alaisia, jopa uhreja. Identiteetin vahvistumisen kannalta tämän aukipuhuminen yhdessä on tärkeää. Sellaisten valtarakenteiden ja arkisten tilanteiden tunnistaminen, joissa tulee vaikkapa sivuutetuksi juuri sen takia, että on erityisherkkä mies. Sivuuttajina voivat olla naisetkin, kun he uusintavat rajoittuneita maskuliinisuuskäsityksiä.
Erityisherkän elämän matka on itsensä hyväksymisen polulla etenemistä. Se voi olla paljolti yksinäistä kokemista, tuntemista ja pohdintaa. Sydämen kompassina on kuitenkin varmuus siitä, että maailman on muututtava inhimillisemmäksi, erityisherkkyystodelliseksi murtaen samalla miehenä olemisen rajoittuneita käsityksiä. Ihmeeni on lähempänä kuin luulenkaan. Se olen minä.
Ich weiss irgendwo gibt's
Ein Wunder für mich
Es ist da, noch ganz klein
Doch es wartet auf mich.
Rosenstolz: ”Ein Wunder für mich”
Hannu Sirkkilä
HSP-Suomen erityisherkät ry:n toiminnanjohtaja
Kolmiosaisen miesten erityisherkkyyttä käsittelevän blogisarjan aiemmat kirjoitukset ovat luettavissa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti