Toiminnanjohtajan blogikirjoitus:
Reilun kahden vuoden aikana olen pitänyt erityisherkkyyteen liittyviä luentoja, esitelmiä, työpajoja eri puolilla maatamme. Oulusta Helsinkiin, Vaasasta Kuopioon. Yhteistä näille kaikille tilaisuuksille on ollut se, että miehiä on ollut hyvin vähän paikalla, ehkä kymmenesosa osallistujista. Elaine Aron tutkimusten mukaan sukupuolten välillä ei ole eroja ja erityisherkkyyttä on siis samainen 15 - 20 prosentin osuus sekä miehissä että naisissa. Onko Elaine väärässä vai pysyttelemmekö me erityisherkät miehet (liikaa, liian usein) erityisherkkyyskaapissamme?
Saksalainen psykoterapeutti Tom Falkensteinin on kirjoittanut tietojeni mukaan ensimmäisen miesten erityisherkkyyttä käsittelevän kirjan. Olen lukenut kirjan ruotsinkielinen version "Den högkänslige mannen. Lär dig att använda din högkänslighet som en styrka". Minusta tuntuu, että olen lukenut parhaan erityisherkkyysaiheisen kirjan. Tuntemukseni on tällainen varmaankin siksi, että Tom Falkenstein tuo oivallisena alkutoteamuksena esille sen tosiasian, että erityisherkkyyskirjat ovat yleensä naisten kirjoittamia ja samalla ikään kuin suunnattuja naisille. Tässä blogitekstissä esittelen lyhyesti tuon kirjan sisältöä. Seuraavassa blogissa pohdiskelen, mitä ajatuksia se herättää minussa miehenä ja erittelen omaa mieserityisherkkyyttäni. Kolmannessa kirjoituksessa tuon esille ajatuksia siitä, miten miesten erityisherkkyyttä ylipäätään voitaisiin tuoda esille ja miten me miehinä voisimme olla avoimemmin erityisherkkinä elämässämme.
Tom Falkensteinin kirja on monipuolinen näkökulma erityisherkkyyteen. Hän tuo aluksi esille erityisherkkyyden teoriaa ja tutkimusta. Ja mikä tässä mielessä on huikaisevan mielenkiintoista: kirja päättyy Falkensteinin tekemään Elaine Aronin haastatteluun. Kun Falkenstein esittelee erityisherkkyyden keskeisiä asioita, hän tulkitsee ja konkretisoi niitä oivallisesti miesten näkökulmasta. Tätä tukee lukijaystävällisesti se, että jokainen alateema päättyy yhden miehen vastauksiin. Kysymykset ovat olleet kaikille miehille samoja, ja ne käsittelevät oman erityisherkkyyden tunnistamista, kokemusta erityisherkkänä olemisesta omana kokemuksena sekä suhteissa sekä muihin miehiin että naisiin. Kirjassa on myös paljon harjoituksia ja pohdintatehtävä. Falkensteinin ydinteema on tavallaan ylivirittymisen tunnistaminen ja oman toimintatavan vahvistaminen, jotta ylivirittyy vähemmän ja palautuu siitä paremmin. Tältä osin erityisherkkien, sekä miesten että naisten, haasteet ovat varsin samanlaisia.
Monilla erityisherkillä miehillä on ajatus, tuntemus ja kokemus, että ei oikein ole sellainen mies kuin pitäisi miehenä olla. Tämä tuntemus on alkanut jo lapsuudessa jonkinlaisena ”en kuulu joukkoon” -havaintona. Pitäisi olla jotakin muka miehekkäämpää, vahva, äijämäistä suomeksi sanottuna, eikä ainakaan kovin sensitiivinen. Miehen tunteellisuus on nykyisin kyllä osin hyväksyttyä ja jopa toivottua. Mutta arjessa tunteiden esilletuomisen rajat tulevat vastaan ja kyllä se äijämäisyys jostakin kaivetaan esille. Moderni äijämies on reilu, asioihin tarttuva ja asiaorientoitunut ja tunneherkkyys on jotakin naisten osastoa.
Tom Falkensteinin haastattelemat miehet ovat poikkeuksetta kokeneet miesten ryhmiin kuulumisen vaikeaksi. Sensitiivinen mies kokee vaivattomammin yhteyttä naisten kanssa. Siksi Falkensteinin kirjan eräs ydinsanoma on se, että on tarvetta monipuolisempaan mieskuvaan, vapautumiseen olla sitä mitä on. Kyse on itsensä hyväksymisen prosessista. Itse näen sen omana identiteettityönä erityisherkkänä miehenä. Olen tällainen kuin olen: iloinen ja ylpeä juuri tällaisena ja onneksi en ole ”tavis- tai massamies”.
Hannu Sirkkilä
HSP-Suomen Erityisherkät ry:n toiminnanjohtaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti