Erityisherkkänä työelämässä osa 3/5

Jäsenen blogikirjoitus:

Työelämä ja erityisherkkyys on mielenkiintoinen yhdistelmä, josta riittäisi varmasti näkökulmia ja ajatuksia yhtä paljon kuin on kokijoitakin. Tässä postaussarjassani en halua yleistää erityisherkkiä ja ei-herkkiä vaan kirjoitan huomioista, joita itse olen tehnyt. On hienoa, että erityisherkkyyden ja työelämän yhdistämisestä kirjoitetaan jo monissa aihepiirin kirjoissa, ja onhan teemasta tehty jo muutama vuosi sitten yksi opinnäytetyökin (löytyy googlettamalla). 

Olen kirjoittanut jo ruuhka-aamuista ja työn merkityksellisyyden löytämisestä. Mistä aion kirjoittaa tällä kertaa? Mieleeni nousi oman äänen esiin tuominen työpaikalla. Ja ei, en nyt puhu niinkään fyysisestä äänestä, vaan oman puolensa pitämisestä ja ajatusten esille tuomisesta työpaikalla. 

Erityisherkille voi olla vaikeaa ilmaista omia mielipiteitään paineen, kiireen tai tuijottavien katseiden alla. Ei kaikille, mutta varmasti monille. Minulle ainakin on! Tätä taitoa varmasti oppii iän, työkokemuksen ja itsevarmuuden kertyessä. Eivät ne silti kulje käsi kädessä – minäkin voin tuoda mielipiteitäni erittäinkin itsevarmasti ja sanavalmiisti esille keskusteluissa, mutta mitä enemmän ihmisiä on paikalla ja mitä painavemmasta asiasta on kyse, sitä enemmän olen tietoinen muiden ihmisten mielipiteistä ja ennakko-oletuksista. Vaikka eiväthän ne välttämättä pidä paikkaansa, enkä välttämättä saa koskaan tietää niitä. Mutta silti.

Mikä helpottaisi tilannetta? Miten tästä haasteesta ei tulisi itseään toteuttava kehä, jossa alkaa jatkuvasti vaimentaa omaa ääntään, koska miettii muiden reaktioita, tuomitsemista ja sitä kuuluisaa hankalan tyypin mainetta?

•  Ala luottaa ihmisiin. Luota siihen, että mielipiteesi ovat yhtä arvokkaita kuin muidenkin, ja ne halutaan kuulla. Ihmiset eivät kaikkoa ympäriltäsi, vaikka sanoisitkin vastaan tai kritisoisit asiallisesti jotain asiaa. Mielipiteiden kertominen muuttuu sitä helpommaksi, mitä useammin sitä tekee. Tekoa voi ajatella myös kohteliaisuutena ja hyvänä käytöksenä – jos vaikkapa esimies kysyy kokouksessa tiimin jäsenten mielipiteitä jostain asiasta, ajattele, että velvollisuutesi on sanoa se. Sinä teet vain osuutesi, ja siinä se.

•  Puhu rehellisesti kahden kesken. Älä ajattele, että sinun tarvitsisi miellyttää. Jos jonkun asian sanominen suuren ihmisjoukon (vaikkapa 15 ihmisen kokouspöydässä) tuntuu vaikealta, ota kehityskeskustelut ja muut kahdenkeskiset palaverit hyödyksesi ja esitä asiasi rehellisesti pienemmällä porukalla.Tilanteissa ei kuitenkaan saa vatvoa vanhoja asioita. Nykäise työkaveria tai esimiestä heti hihasta ja asiasta, jonka haluat jakaa, mutta jota et halunnut ehkä kertoa kaikkien kuullen. Kaikkia asioita ei olekaan tarkoitettu jokaisen kuultavaksi. Jos jännität jonkin asian kertomista, voit myös käydä tilannetta etukäteen läpi paperille tai omassa rauhassa jossain hiljaisessa tilassa.

•  Listaa asioita, joissa olet ainutlaatuinen. Hyvä itseluottamus vaikuttaa myös asioiden viestimiseen. Joskus se, että pohtii vaikkapa muistikirjan sivulle tai hiljaa omassa mielessään, miksi on hyvä ja arvokas tehtävässään, jossa on, auttaa. Sillä varmasti siihen on syy! Mieti myös, mikä on tärkeä roolisi oman työryhmän jäsenenä – onko se innovatiivinen asioiden eteenpäin vievä voima, empaattinen ja ihana kuuntelija vai rauhallinen ja luotettava työkaveri, jonka seurassa on mukava olla?

•  Jossittele. Jos, jos ja jos. Turhia sanoja, mutta samalla myös niin tärkeitä. Tsemppaa ja motivoi itseäsi sanomaan mielessä pyörivä asia ääneen isommassakin porukassa. Jos nyt sanoisit, olisitko itsestäsi ylpeä? Menisikö joku pieleen, jos toisit mielipiteesi julki? Mitä hyvää siitä seuraisi, jos tällä kertaa avaisit suusi? Vinkkini: keskity ensimmäiseen ja jälkimmäiseen kysymykseen. 

Mitä huomioita olet itse tehnyt vastaavissa tilanteissa? Kommentoi alle!

-Anna

(Kuva: Pixabay)