Virtaavaa vettä

 Jäsenen blogikirjoitus:

Ihana auringonpaiste siivittää askeleitani, kun kävelen tapaamiseen. Keväinen aurinko sulattaa nopeasti lumet ja saa joen kuohumaan. Katselen hetken vuolasta veden virtaamaa ennen kuin astun sisään kahvilaan. Olen odottanut tätä tapaamista, sillä edellisestä on aikaa varmaankin nelisen kuukautta. Ajat eivät vain ole sopineet yksiin joulun ja vuodenvaihteen kiireiden ja matkojen takia. Tutussa kahvilassa odottaakin jo kaksi naista. Pöytään paistaa aurinko.

Tutustuin heihin viime keväänä Suomen erityisherkät ry:n jäsenilleen järjestämässä voimaryhmätyössä. Ryhmämme teema liittyi työelämän tavoitteisiin ja haasteisiin. Itse voimaryhmätyöskentelyn päätyttyä olen tavannut näitä kahta ystävää noin kerran kuukaudessa ennen vuodenvaihteen taukoa. Tapaamiset ovat olleet voimaannuttavia ja rikastuttaneet elämääni.

Kahden tunnin tapaamisessa keskustelun aiheet vaihtuvat iloista suruihin. Olemme vertaistukena toinen toisillemme. Välillämme on iloinen, toisen huomioon ottava ja lämmin yhteys. Kukin saa kertoa omista kokemuksistaan erityisherkkänä ja tulla kuulluksi. Muistamme myös voimaryhmässä itsellemme asettamamme tavoitteet ja keskustelemme niiden toteutumisesta tai niihin liittyvistä haasteista. Tuemme toisiamme niiden toteuttamisessa.

Vuoden kuluessa asetettuihin tavoitteisiin on saattanut tulla muutoksia. Elämä on ehkä vienyt uudelle polulle ja alkuperäinen tavoite ei enää palvelekaan tarkoitustaan. Tämä on aivan normaalia ja liittyy elämän kulkuun. Tavoitehan on asetettu sen hetkisen tilanteen valossa. Toteamme kuitenkin yhteen ääneen, että meidän kaikkien elämässä tai ajattelussa on tapahtunut muutosta. Yhteisellä työskentelyllä on varmasti ollut oma merkityksensä tässä.

Ennen kuin poistumme, keskustelemme vielä hetken niitä näitä ja sovimme huhtikuun tapaamisesta samassa paikassa. Mietimme myös, voisimmeko tehdä jotain muuta yhdessä: kulttuuria tai kävelyretkiä. Tässähän on koolla kolme samanhenkistä ihmistä. Olen kiitollinen tästä vertaistuesta ja myös voimaryhmätyöskentelystä. Ilman sitä en todennäköisesti olisi tavannut näitä ihania ihmisiä - puhumattakaan niistä oivalluksista, joita olen saanut opiksi elämäni polulle.

Marjatta