Herkkyyskirjasta – nämä kolahtivat

Kuva: Anna Horppu

Jäsenen blogikirjoitus:

Erityisherkkyydestä kertovat julkaisut ovat viime vuosina lisääntyneet, ja Suomessakin on innostuttu kirjoittamaan herkkyysteemaisia kirjoja. 

On valtavan hyvä asia, että tieto erityisherkkyydestä leviää – siitä on hyötyä sekä herkille itselleen että ihmisille heidän ympärillään. On hyvä saada tutkittua tietoa, mutta myös lukea mielenkiintoisista, samaistuttavista kokemuksista. 

Jos erityisherkkyys aiheena kiinnostaa, kannattaa syventyä Elaine Aronin suosittujen kirjojen lisäksi myös suomalaisten teoksiin – ainakin Janna Satrilta on ilmestynyt muutama vuosi sitten kirja nimeltä Sisäinen lepatus – herkän ihmisen tietokirja (Viisas elämä, 2014) ja Heli Heiskaselta teos Herkkyyden voima – opas omannäköiseen elämään (Origonova, 2016). Kannattaa tutustua vaikkapa oman lähikirjaston valikoimaan – teemasta on paljon kirjoja tarjolla. Muun muassa Janna Satrilta on tulossa tämän vuoden puolella myös uusi tietokirja erityisherkkyydestä.

Viimeisimpänä ”herkkyyskirjana” luin Suvi Bowellanin kirjan Ihana herkkyys – rikasta elämää kaikilla aisteilla (Otava, 2018). Bowellanin teos kuuluu Hidasta elämää –kirjasarjaan. Kauniisti kuvitettu ja helposti lähestyttävä kirja on pullollaan syvällisiä, mutta käytännönläheisiä ajatuksia erityisherkkyydestä. Kouluttajana ja luontaishoitajana työskentelevä Bowellan kertoo avoimesti myös omista kokemuksistaan ja tilanteistaan erityisherkkänä, huumoria ja lempeää suhtautumista unohtamatta. Kirjan takakannessa hän muistuttaa: ”Erityisherkkyys voi olla supervoima!”

Listasin alle Bowellanin kirjan kohtia, jotka ”kolahtivat” minuun aivan erityisesti:


”Herkillä on heikkoutensa, kuten kaikilla muillakin. Kuormittavissa tilanteissa erityisherkällä saattaa olla hämmennystä aiheuttavia toimintatapoja, kuten puhumattomuus, katsekontaktin välttely, sulkeutuneisuus, eristäytyminen ja kerta kaikkiaan vuorovaikutuksesta kieltäytyminen. Silloin painostus, inttäminen ja kuulustelu ovat vihoviimeisiä tapoja saada herkkä tulemaan kuorestaan.”
 
Tämä kolahti. Olen pitänyt tätä toimintatapaa lähinnä itsekkyytenä ja pitkävihaisuutena. Onko se sitä, vai sittenkin osa erityisherkkyyttä? Toimintatapa on kieltämättä hämmentävää ja epäkohteliasta aikuiselta ihmiseltä. Tämän oivallettuani pyrinkin kiinnittämään asiaan huomiota; kun joku asia ärsyttää tai olen ylikuormittunut, yritän puhua tilanteestani, vaikka se aluksi vaikealta tuntuukin. Toisaalta tuntuu väärältä pakottaa itsensä puhumaan. Niinkuin ystäväni sanoi, ”tilanne kyllä annetaan.”


”Vilkas mielikuvitus on tuonut mukanaan myös taipuvaisuuden liialliseen murehtimiseen ja valmisteluun. Etenkin rasittuneena ryhdyn tekemään pääni sisällä analyyseja ja päätelmiä ja maalailen erilaisia skenaarioita. Mietin, mikä kaikki voi mennä pieleen ja kuinka parhaiten varautua erilaisiin tilanteisiin.” 

Hyvässä valmistautumisessa on puolensa ja puolensa. Toisaalta sillä voi säästää aikaa ja turhaa ”säätöä”. Matkoille valmistautuminen on aivan oma asiansa, josta Bowellankin kirjoittaa kirjassa. Aina voi kuitenkin kysyä apua ja uskaltaa luottaa siihen, että ”perusasiat” on valmisteltu hyvin. Yleensä huomaan itsekin murehtineeni montaa asiaa turhaan. Se kannattaa muistaa tulevissa tilanteissa: viimeksikin olisin selvinnyt hienosti vähän vähemmällä miettimisellä.


”Herkässä tuntoaistissa on hyvätkin puolensa. Oikeanlainen kosketus tuntuu taivaallisen ihanalta, tuulenvire voi tuntua rakastavalta hyväilyltä, auringon lämpö saa koko olemuksen kihelmöimään nautinnosta. Nautinnollinen suihku voi saada mielihyvähormonit hyrräämään. Herkkä keho toimii myös oivallisena kompassina kertoen siitä, mikä on itselle hyväksi ja mikä ei.”
 
Yhteys omaan kehoon ja kehon viestien kuunteleminen tuovat minulle läsnäoloa. Oikeanlainen kosketus ja vaikkapa jalkahieronta tapahtuvat ”tässä ja nyt”. Viime aikoina olen keskittynyt luottamaan kehon viesteihin uusista ideoista – jos idea tuntuu kutkuttavalta kehossa, se kannattaa toteuttaa!


”Kun mieltä kaihertavat asiat saa pois päiväjärjestyksestä, olo kevenee tonnin verran. Kun kantaa vastuunsa ja selvittää solmussa olevat asiat, saa palkkioksi helpotuksen tunteen.”

Stressaavia, harmittavia ja tylsiä asioita kohtaan on ihan ok tuntea ärsytystä ja työntää niitä sivuun – ”teen sen huomenna.” Olen kuitenkin omalla kohdallani huomannut, että en kykene unohtamaan tai kunnolla työntämään taka-alalle asioita, jotka stressaavat jollain tapaa. Vaikka kirjoittaisin ne ensi viikon to do –listalle, ne palaavat sieltä mieleeni muistuttamaan. Siksi itsekin olen nähnyt parhaimmaksi vaihtoehdoksi hoitaa asiat saman tien, mikäli mahdollista. Näin aivokapasiteettia jää muille, iloisimmille asioille.


”Saatuani tietoa erityisherkkyydestä aloin nähdä oman elämäni tapahtumat uudessa valossa. Koin suurempaa ymmärrystä ja myötätuntoa itseäni kohtaan. Helpotuksen tunne oli valtava. Nyt minulla oli jokin viitekehys, jonka pohjalta opetella tunnistamaan omat rajani, löytää erityiset kykyni ja suunnitella elämääni niin, että siinä on entistä enemmän hyvinvointiani tukevia elementtejä.”

Tämä on yksi erityisherkkyyden oivaltamisen parhaimmista puolista. Joka päivä voi oivaltaa itsekseen jotain uutta herkkyydestä. Välillä mieli palaa menneeseen, ja selittää menneitä tapahtumia, tai hakee ymmärrystä sille, miksi joku on kohdellut niinkuin on kohdellut. Tärkeintä on mennä reippaasti eteenpäin, omaa herkkyyttään hienotunteisesti kuunnellen. 

Kursivoidut tekstit ovat otteita Suvi Bowellanin kirjasta Ihana herkkyys – rikasta elämää kaikilla aisteilla (Otava, 2018).



Anna