Vuoden vaihtuessa on tapana miettiä kulunutta vuotta
ja asettaa tavoitteita tulevalle vuodelle. Se on luonnollista tässä
taitekohdassa. Olen totta kai päättänyt liikkua enemmän. Uimahallikortti onkin
jo hankittuna. Ajattelin myös käydä enemmän kulttuuritapahtumissa. Sitäkin
varten olen ostanut jo lippuja ja museokortin hankinta on harkinnassa.
Huomaan tällä kertaa ajattelevani asiaa kuitenkin
hieman eri näkökulmasta - erityisherkkyydestä käsin. Mietin tätä omaa
elämääni. Olen kauan kätkenyt oman herkkyyteni muiden odotusten tai
omien oletusteni mukaan siitä, miten minun tulee elää ja olla.
Ihminen on kokonaisuus, jonka identiteetti koostuu monista
rooleista. Itsellänikin niitä on monia. Osa tulee perheen ja
ystävien mukana. Olen äiti lapsilleni ja tytär äidilleni, sisar veljelleni
sekä ystävä ystävilleni. Toisenlaiset roolit tulevat myös siitä, että olen
eronnut lasteni isästä. Hänellä on uusi vaimo ja lapsillani
sisarpuolia. Myös työ tuo elämääni erilaisia puolia. Olen
erityisherkkänä ehkä liiankin tunnollinen tai velvollisuudentuntoinen ja
tavallaan pelkään virheitä. Olen työkaveri työtovereilleni. Toisille
läheisempi kuin toisille. Listaa voisi vielä jatkaa, mutta tässä olennaisimmat.
Eri roolit vaikuttavat myös käyttäytymiseen ja tuovat
tullessaan erilaisia tunteita. Tunteet saattavat olla
myös ristikkäisiä. Kotona ja perheessä voi olla suuria ilonaiheita ja
työssä huolia tai päinvastoin. Se rasittaa erityisherkkää luonnetta ja
vaikuttaa jaksamiseen.
Olen viime aikoina vetäytynyt kuoreeni. Pahoittelut
siitä. Olen vältellyt tapaamisia, koska en ole päivän aikana jaksanut olla
monessa roolissa. Olen hoitanut kyllä normaalirutiinit kuten työn ja
yhteydet läheisiin. Olen hieman ihmetellyt, miksi näin.
Ajattelin, että ensi vuonna olisi aika ottaa selvää,
kuka minä olen itselleni. Se herkkä sisin joka värisee muiden ihmisten
energioista haluaa tulla esiin omana itsenään. Ei vain eri rooleissa eri
tilanteissa.
-Marjatta
