Ettei jäisi sanomatta

Jäsenen blogikirjoitus:

Kun on liian myöhäistä. Sanoa enää mitään.


Aika ajoi ohitse.
Ei enää voi sanoa. Hän lähti jo.
Tämä on tapahtunut minulle useammin kuin kerran. En ole ehtinyt sanoa mitä piti. Olen niin hidas.

Mietin liian kauan, turhaan ja valitettavasti.
Pitäisi uskaltaa enemmän. Kun puhuminen tuottaa mahdollisesti juuri hyvää. Voi tukea toista.
Voi saada aikaan oivalluksia.
Pitäisi uskaltaa luottaa intuitioon. Intuitio kun ohjaa herkkää kuuntelijaa.
Intuitiota voi oppia kuuntelemaankin - vähitellen - paremmin ja paremmin.
–
Mitä hänelle nyt kannattaisi ja voisi sanoa , vai olisiko parempi olla hiljaa vaan?
Tällaista keskustelua sitä käy päänsä sisällä, monissa tilanteissa. Kun pitäisi osata lohduttaa, auttaa, tukea, sanoa juuri niitä oikeita sanoja.
–
Jäädessäni olemaan hiljaa, silloin kun sanoja ei löydy, on ollut yleensä se paras vaihtoehto.
Toisaalta sanoessani muutamia sanoja, jotka tuntuvat oikeilta, sekin on usein ollut varmaan oikea teko.
Kuuntelemalla yleensä oppii, mikä on oikein.
--
Muiden kuuntelua voi opetella päivästä päivään. Hän, jota kuunnellaan, tulee autetuksi itse asiassa paljon jo pelkällä kuuntelulla.
--
Kun on jättänyt tilaisuuksia käyttämättä, auttamiseen, läsnä olemiseen ja kuunteluun, puhumiseen, se on varsin inhimillistä. Seuraavan kerran voi kuitenkin tehdä toisin.
Olla rohkeasti läsnä.
Silloin kun on tilaisuus ja aika.
Silloin sen aika juuri on.


Merja Korpisaari


PS. Aiemmat tekstini sanojen merkityksestä: Sanan voima ja Sanomisen aika