Jäsenen blogikirjoitus:
Sanan voima
Miksi se nyt noin
sanoi? Mietin sitä edestakaisin. Sanoi pahasti. Tarkoittiko vai sanoiko
vahingossa? Oliko se minulle tarkoitettu vai heijastiko sanojansa mielialoja?
Kysymyksiä risteilee mielessäni, enkä saa niiltä rauhaa. Ne palaavat aina
uudelleen päivän mittaan ja seuraavinakin päivinä. Kun levähdän, ne
tulevat heti mieleeni. On erityisherkän elämä taas kurjaa.
Kun minulle on sanottu
pahasti, olen usein ensin mykistynyt ja sitten vetäytynyt kuoreeni. Siellä olen
miettinyt, että mitä ja miksi. Helpottavaa on aina ollut kirjoittaa, sanoittaa
kirjoittamalla kokemaansa. Kun löytää sanat ensin tapahtumille, sitten
tunteilleen, ne alkavat laimistua. Samalla alkaa ymmärtää paremmin koko
tilannetta. Pääsee eteenpäin.
Joskus on tullut
sanottua sanoja, jotka loukkaavat toista. Yleensä vahingossa. Ja siinä
pahoittuu omakin mieli, kun asian huomaa. Sitä jää miettimään mitä ja miten nyt
voi tilanteen korjata. Sama prosessi lähtee käyntiin, kuin jos on itse ollut
sanomisen kohteena.
Sanottua ei saa
sanomattomaksi, mutta siitä voi puhua. Yllättäen voi ilmetä, että ei
loukannutkaan ketään. Ja jos loukkasi, niin sai sen anteeksi. Jotakin hyvää
tapahtui, liikahtelua tunteissa ja elämä jatkui.
Mietin, että sanan
voima on kyllä suuri, ihan jokaiselle. Millaisia sanoja sanomme, miten ne
sanomme, sanommeko vai jätämmekö sanomatta? Herkälle sanat ja miten ne
sanotaan, ovat merkittäviä, voivat olla täynnä merkityksiä ja sisältöjä.
Pienet sanat ovat
oikeastaan aina myös suurten merkitysten sanoja. Miten äiti puhuu lapselle,
miten ystävä toiselle, ihminen toiselle. Elämä muuttuu, seuraa hyvää tai seuraa
huonoa.
- Kun se opettaja
sanoi kerran että: 'Älä laula, auo vain suutasi, mutta älä päästä ääntä'. Miten
se vei lauluhalut vuosikymmeniksi. Tai kun toinen opettaja oli sanonut että:
'Sinä se osaat piirtää..' Ja oppilaasta tuli isona taidemaalari, joka nautti
elämästään piirtämisen ja värien maailmassa.
Älä jätä sanomatta,
kun on sanomisen aika. Jos voit, sano mieluummin hyvää. Jos et voi, älä sano
mitään, ehkä ainakin mieti ensin.
Merja Korpisaari
Jäsenen blogikirjoitus:
Sanan voima
Miksi se nyt noin
sanoi? Mietin sitä edestakaisin. Sanoi pahasti. Tarkoittiko vai sanoiko
vahingossa? Oliko se minulle tarkoitettu vai heijastiko sanojansa mielialoja?
Kysymyksiä risteilee mielessäni, enkä saa niiltä rauhaa. Ne palaavat aina
uudelleen päivän mittaan ja seuraavinakin päivinä. Kun levähdän, ne
tulevat heti mieleeni. On erityisherkän elämä taas kurjaa.
Kun minulle on sanottu
pahasti, olen usein ensin mykistynyt ja sitten vetäytynyt kuoreeni. Siellä olen
miettinyt, että mitä ja miksi. Helpottavaa on aina ollut kirjoittaa, sanoittaa
kirjoittamalla kokemaansa. Kun löytää sanat ensin tapahtumille, sitten
tunteilleen, ne alkavat laimistua. Samalla alkaa ymmärtää paremmin koko
tilannetta. Pääsee eteenpäin.
Joskus on tullut
sanottua sanoja, jotka loukkaavat toista. Yleensä vahingossa. Ja siinä
pahoittuu omakin mieli, kun asian huomaa. Sitä jää miettimään mitä ja miten nyt
voi tilanteen korjata. Sama prosessi lähtee käyntiin, kuin jos on itse ollut
sanomisen kohteena.
Sanottua ei saa
sanomattomaksi, mutta siitä voi puhua. Yllättäen voi ilmetä, että ei
loukannutkaan ketään. Ja jos loukkasi, niin sai sen anteeksi. Jotakin hyvää
tapahtui, liikahtelua tunteissa ja elämä jatkui.
Mietin, että sanan
voima on kyllä suuri, ihan jokaiselle. Millaisia sanoja sanomme, miten ne
sanomme, sanommeko vai jätämmekö sanomatta? Herkälle sanat ja miten ne
sanotaan, ovat merkittäviä, voivat olla täynnä merkityksiä ja sisältöjä.
Pienet sanat ovat
oikeastaan aina myös suurten merkitysten sanoja. Miten äiti puhuu lapselle,
miten ystävä toiselle, ihminen toiselle. Elämä muuttuu, seuraa hyvää tai seuraa
huonoa.
- Kun se opettaja
sanoi kerran että: 'Älä laula, auo vain suutasi, mutta älä päästä ääntä'. Miten
se vei lauluhalut vuosikymmeniksi. Tai kun toinen opettaja oli sanonut että:
'Sinä se osaat piirtää..' Ja oppilaasta tuli isona taidemaalari, joka nautti
elämästään piirtämisen ja värien maailmassa.
Älä jätä sanomatta,
kun on sanomisen aika. Jos voit, sano mieluummin hyvää. Jos et voi, älä sano
mitään, ehkä ainakin mieti ensin.
Merja Korpisaari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti