Asiantuntijan
blogikirjoitus:
Erityisherkkyys työelämässä – kokemuksellista antia
Siitä lähtien, kun
oivalsin olevani itse erityisherkkä, olen kantanut ajatuksissani
erityisherkkyyden ja työelämän sekä johtamisen yhteensovittamista tutkimus- ja
kirjoitustyössä. Työyhteisöistä ja erilaisista organisaatioista nousevat ilmiöt
ovat kiinnostaneet minua useita vuosia tehdessäni tutkimustyötä. Omat
kokemukset ovat vahvoja, mutta pohtivana yksilönä myös muiden kokemukset
kiinnostavat. Viime vuoden 2017 erityisherkkien heimojuhlilla Järvenpäässä
työpajatyöskentelyssä 24 henkilöä pohti ryhmissä erityisherkkyyttä työelämässä
työntekijän ja johtamisen näkökulmista ansiokkaasti. Varsinaisena teemana oli
erityisherkkyys työelämässä ja johtamisessa - voimavarat käyttöön. Joitain tuon
työpajan anteja nostan tässä esiin, pääasiassa erityisherkkään työntekijään
liittyen. Työpajasta saatuja näkemyksiä erityisherkkyyden johtamisesta tulen
vahvistamaan hankkimalla lisätutkimusmateriaalia sähköisen e-lomakekyselyn
avulla. Ensi syksyn kuluessa on tavoitteena kirjoittaa teemasta kokonaisuutena
lehtiartikkeli.
Hyvä työyhteisö peruslähtökohtana
Tämän päivän työelämässä
on monenlaisia haasteita ja kompleksisia tekijöitä, jotka velvoittavat niin
työntekijöitä kuin johtajia muokkaamaan asenteitaan, uudistamaan
toimintatapojaan ja arvostamaan moninaisuutta rikkautena. Haasteellisuutta
tuovat erilaiset uudistuspaineet ja rakennemuutokset, puhumattakaan
tehokkuuden, tuottavuuden ja vaikuttavuuden vaatimusten kohoamisesta.
Työyhteisöihin on sekoittuneina erilaisia ihmistyyppejä, joilla jokaisella
tulee olla oma paikkansa kokonaisuudessa ja tuottavassa työssä.
Toimiva työyhteisö on
keskeinen tavoite organisaatiossa. Siellä tiedonkulku toimii ja avoin,
kannustava sekä salliva ilmapiiri antaa yksilöille rohkeutta nostaa esiin
vaikeitakin asioita, joita voidaan sitten yhteistyössä pyrkiä selvittämään.
Tämä edellyttää samalla vahvaa keskinäistä luottamusta kaikkien työyhteisön
jäsenten kesken. Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä niin
sisällöllisesti kuin vaativuudenkin suhteen. Riittävän hyvällä tiedonkululla ja
yhteisillä pelisäännöillä sekä keskinäisellä vuorovaikutuksella rakennetaan
erilaisille ihmistyypeille soveltuva työyhteisö, joka on samalla
todennäköisesti sekä tehokas että tuottava kuin myös hyvinvoiva (Järvinen
2017.) Vuorovaikutuksella ja siihen liittyvillä havainnointitaidoilla on
valtaisa merkitys erityisesti muutoksia toteutettaessa (Isotalus &
Rajalahti 2017) ja tarve muutoksiin on jatkuva. Erityisesti näissä tilanteissa
työyhteisössä tarvitaan johtajuutta, mikä edellyttää monipuolista johtamisosaamista
tilannekohtaisesti ja siten myös erilaisten työntekijöiden osaamisen
huomioimista ja tietotaidon hyödyntämistä. (ks. Spears 2004; Ollila &
Vartiainen 2014; Jabe 2017.) Hyvän työyhteisön merkitys perustuu keskeisesti
näihin esitettyihin elementteihin.
Erityisherkkien kokemuksia työelämästä - työpajan antia
Erityisherkälle
ihmistyypille itsenäisyys on tärkeä elementti, toisin sanoen hänellä on ”tarve
tehdä työtä eri tavalla kuin muut” kuitenkin ”ilman
erityiskohtelua”, keskittyä asiaan rauhassa ja saada samalla
tyydytystä tehdystä työstä. Sisäisen tyydytyksen kokemus perustuu erityisen
paljon luottamukseen ja erityisherkkä kokee olevansa ”luotettava
työntekijä”. Luottamuksen ilmapiirissä nousee selkeämmin esiin yksilön
luovuus, mikä erityisherkällä on useimmiten hyvin vahva. Lisäksi vahva
tunnollisuus tuottaa ”vilpittömän pyrkimyksen tehdä asiat hyvin,
koska…asiat eivät ole vain asioita, vaan ne ovat merkityksellisiä”.
Konflikteja syntyy
työyhteisöissä ihmisten kesken. Erityisherkkä työntekijä pyrkii välttämään
konflikteja ja sopeutuu tilanteeseen usein liian helposti, ”ei halua
nostaa asioita esiin, vaikka huomaa, miten niitä voisi parantaa, mutta
huomaamattomasti”. Toisaalta täydellisyyden tavoittelu ja liiallinen
sopeutuvaisuus ”kiltteys” voi johtaa henkilökohtaiseen uupumukseen.
Uuvuttavaa voi olla myös havainnointikyvyn herkkyys, kun aistii kielteisiä ja
tunnepitoisia asioita ympäristössään. Tuota kykyä hyödyntämällä voidaan
positiivisessa mielessä päästä syvempään ja tuottavampaan vuorovaikutukseen
työyhteisön jäsenten kanssa ja siten ehkä kyetä ennakoimaan ja avoimemmin
käsittelemään myös vaikeita, kompleksisiakin tilanteita. Hyvä
vuorovaikutuksellinen tiedonkulku ei perustu pelkästään viestintään, vaan ennen
kaikkea kuuntelemiseen ja ymmärtämiseen vastavuoroisesti. Se on johdonmukaista,
rehellistä ja avointa, olemme sitten perusolemukseltamme introvertteja tai
ekstroverttejä erityisherkkiä, tai kaikkea siltä väliltä. ”Yhteishengen
luominen on tärkeää”, ja sen turvin työyhteisön kannattelu on perusteltua. ”Toisen
henkilön erityisherkkyyden työyhteisössä aistii”, mutta miten varma olet
asiasta ja toisaalta pystytkö kertomaan omasta herkkyydestäsi muille?
Ilmaisemalla erityisherkkänä itseään ja tarpeitaan työn tekemisen suhteen on
peruste omalle kokemuksellisuudelle mahdollisuudesta vaikuttaa muutoksen
tarpeessa oleville asioille työssä. Toki tähän tarvitaan kuuntelevaa
esimiestä/johtajaa, joka on ”reilu, tasapuolinen ja johdonmukainen”.
Työpajan tuottama tieto
perustuu kokemuksellisuuteen, joka on vahvasti hyvin subjektiivista. Siitä
huolimatta ja juuri siksi tarvitaan lisää tutkimusta yksilöiden kokemuksista
kytkettynä johonkin tiettyyn kontekstiin, kuten tässä työelämään ja
johtamiseen.
Lämpimät kiitokset
Erityisherkkien yhdistykselle sekä kyselyyn vastaajille!
Ystävällisin terveisin
Seija Ollila
Dosentti, HTT,
yliopistonlehtori
Master-CSLE, työnohjaaja
Sosiaali- ja
terveyshallintotiede
Vaasan yliopisto,
Johtamisen yksikkö