22 maaliskuuta 2025

Mä haluun olla yksin, haluun olla hiljaa

 


Tähän oppiminen on pitkä ja haastava polku, sillä samasta ajasta taistelevat myös muiden ihmisten toiveet, tarpeet, odotukset ja pettymykset, sekä oman sisäisen kriitikon ruoskivat sanat itsekkyydestä. Siitä huolimatta – ja juuri sen vuoksi, ollaan omalla puolellamme. 💛   

Mä haluun olla yksin,

haluun olla hiljaa,

haluun, että nukkuu kerrankin vois.

Mä haluun olla yksin,

lukee vaikka kirjaa,

junamatka Turkuun ihana ois.

Mä haluun ihan helvetin pitkästä aikaa

tuijottaa kauas tyhjyyteen.

Ja ehkä sitten lopulta elämä voittaa,

muistan ehkä miks tän kaiken teen.

Pyöriskö tää maailma ilman mua,

jos otteen annan hetkeks herpaantua?

Nyt ois vaan pakko saada olla tarpeeton.


~~~
SunAskeleita | Heli Heikkilä

https://www.instagram.com/sun.askeleita/ 

14 maaliskuuta 2025

Intuitio vastasi viisaasti kysymykseeni


Erityisherkkyys on perinnöllinen persoonallisuuden piirre. Se löytyy noin joka viidenneltä suomalaiselta. Samankaltaista herkkyyttä on todettu esiintyvän myös ainakin sadalla eläinlajilla, joten kyse ei ole vain ihmisen ominaisuudesta. Herkkyyteen suhtautuminen ja sen hyödyntäminen on sen sijaan ollut erilaista eri aikakausina ja eri kulttuureissa.

Miten Sinä voit tässä kovassa ajassamme? Kaiken keskellä intuitio antoi minulle 25 vuotta sitten oman erityisherkän tärkeän toimintakentän. Olimme perheen kanssa kesäisellä uimarannalla. Lapset olivat pieniä. Minua järkytti roskien määrä meren rannalla. Keräilimme niitä pois ja esitin itselleni vakavan ja syvän kysymyksen: Mitä voin tehdä, että lasteni ympäristö ja todellisuus olisi parempi?

Intuitio vastasi kysymykseeni viisaasti neljän vuoden kuluttua, uuden vuosituhannen alkaessa. Keräsin yksikseni roskia, ja yhtäkkiä mieleeni tuli selkeä ajatus: Jos jokainen keräisi roskan päivässä, eläisimme aivan toisenlaisessa ympäristössä. Aloin kutsua ihmisiä mukaan Roska päivässä -liikkeeseen. Tyttäreni olivat silloin 9- ja 12-vuotiaita, sain heiltä paljon intoa ja tukea liikkeen perustamisessa. Aviomies tuli tyylinsä mukaisesti hitaammin mukaan, mutta hän teki äitienpäivälahjaksi kotisivun www.roskapaivassa.net.

Liikkeemme sai alkuun hyvin paljon huomiota. Jouduin ylittämään pelkojani, kun erilaiset mediat haastattelivat. Intuition antaman varmuuden pohjalta rohkenin esittää Roska päivässä -liikkeen kutsun presidentti Tarja Haloselle. Presidentti vastaanotti kutsuni ja kutsui minut myös puolisoni kanssa Linnanjuhliin arvostuksen osoituksena liikkeellemme.

Myöhemmin esitin kutsun myös presidentti Niinistölle. Hänkin vastaanotti kutsun ja kutsui myös Linnanjuhliin. Liikkeemme sai näin vankan ja turvallisen pohjan. Pilkkaajia ja väheksyjiä on ollut yllättävän vähän, alussa tietenkin enemmän. Nykyisin ei juuri ollenkaan. Kutsuni presidentti Stubbille odottaa vastaustaan. Yhteiskunnallinen todellisuus nyt on haastavampi kuin aikoihin.

Me erityisherkät voimme tehdä Suomesta ja maailmasta turvallisemman ja kauniimman paikan. Vastavoimat juuri tällä hetkellä ovat vahvat ja synkeät. Mutta kuten Dostojevski sanoi: "Kauneus pelastaa maailman." Pidetään kiinni ajattelun syvyydestä, joka meillä on.


Tuula-Maria Ahonen


sosiaalipsykologi, toimittaja, Roska päivässä -liikkeen perustaja

tma@saunalahti.fi

www.roskapaivassa.net



08 maaliskuuta 2025

Omien tunteiden kuuntelu työelämässä



Minulle tarjottiin työtä. Olin vähän aiemmin hakenut samalta työnantajalta muuta työtä, joka oli peruuntunut. Nyt työnantaja tarjosi minulle toista työtehtävää toisessa toimipisteessä.

Saman tien tuli vahva tunne, että en halua tätä, en jaksa, koska työn aloittaminen merkitsisi taas kerran pitkää surkeaa elämänvaihetta. Tiesin, että en ole kiinnostunut. Työn tekeminen olisi kuormittavaa henkisesti, ja töihin meneminen kävisi raskaammaksi päivä päivältä, vaikka ensimmäiset viikot voisivat mennä kivastikin uusiin työkavereihin tutustuessa ja työnkuvaan perehtyessä.

Onneksi hoksasin pyytää hieman miettimisaikaa, olihan kyseessä kuitenkin alkuperäisestä poikkeava työtehtävä ja pitemmän työmatkan päässä.

Tuleva esihenkilö oli sitkeä. Hän selvästi tarvitsi minua. Hän kehui osaamistani sen perusteella, mitä oli muilta kuullut, onhan minulla pitkä kokemus vastaavantyyppisistä töistä.

Minusta tuntui pahalta, koska sekä työtehtävän vastaanottaminen että siitä kieltäytyminen tuntuivat ahdistavilta vaihtoehdoilta. Mutta miksi? No, työn kuormittavuuden voin tosiaan arvata tässä tapauksessa jo etukäteen ja siksi oma tunne oli se mikä oli, raskas. Jos aloittaisin työn, omat voimani katoaisivat taas mustaan aukkoon ennen pitkää.

Samaan aikaan tuntui pahalta ajatella, että joutuisin kieltäytymään, joutuisin sanomaan työnantajalle ei. Minua oli pyydetty, minut oikeasti haluttiin taloon. Esihenkilö sai tarjouksen kuulostamaan melko houkuttelevalta ja tuntui arvostavan kokemustani ja näkemystäni.

Mietin sitten, miltä esihenkilöstä tuntuu tämä asia. Ja siinä se oli: tajusin, että hänestä tämä ei tunnu varmaankaan yhtään miltään. Tämä on työasia, vain työasia, ja hän ottaa sen sellaisena, ja ottaa todennäköisesti seuraavan hakijan jonosta ja kysyy häneltä. Kyllä tekijöitä tällä alalla riittää, vaikka uskonkin, että he olisivat mielellään ottaneet minut, jolla on paljon kokemusta. Esihenkilö ei menetä yöuniaan tämän takia, että minä en huoli tarjottua työtä. Mikä helpotus minulle! Minun ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä, että olen aiheuttanut jollekulle mielipahaa ja hankaluuksia, kun hän joutuu etsimään jonkun muun työntekijän. Koska hänelle ei aiheudu tästä juurikaan hankaluuksia eikä sen kummemmin mielipahaakaan, koska tämä ei ole tunnetason asia hänelle.

Niin sitten sain kuin sainkin ilmoitettua työnantajalle, että kiitos mutta ei kiitos. Sain vastaukseksi lyhyet pahoittelut, ja lupasivat pitää minut listoilla edelleen, jos tarjolle tulee enemmän toiveitani vastaavaa työtä.

Yllättävästi tämä yksi tärkeä ei-sanan sanominen on sittemmin poikinut muitakin samanlaisia hyviä onnistumisia. Olen huomannut pitää rajoistani tarkemmin kiinni myös muissa tilanteissa, yksityiselämään liittyvissä asioissa. Jos minulle tarjotaan jotain, minun ei tarvitse ottaa vastaan, vain siksi että haluan miellyttää enkä halua tuottaa pettymystä toiselle osapuolelle. Ymmärrän nyt hieman paremmin sen, että toinen osapuoli ei yleensä ota asiaa niin tunteellisesti kuin minä, joten voin enemmän ottaa huomioon omat tunteeni ja jaksamiseni, ja sen mitä minä itse oikeasti haluan ja tarvitsen.

Nimim. Työelämän tarkkailija


Kirjoitus on julkaistu Rohkeasti herkkä -blogissa ensimmäisen kerran vuonna 2020.



05 maaliskuuta 2025

Erityisherkän häpeä: Saanko olla täällä?

Jäsenen blogikirjoitus:



Häpeä - se tunne, kun toivot, että maa nielaisisi sinut siihen paikkaan tai että voisit vain kadota savuna ilmaan, puff!

Ehkä se oli jotakin, mitä sanoit. Ehkä se oli jotakin, mitä teit. Tai ehkä et sanonut tai tehnyt mitään ja se vasta hävettääkin.

Minä olen ollut häpeämisen mestari ja tiedän, että häpeää voi tuntea oikeastaan mistä vain. Puhuit liian kovaa tai liian hiljaa, puhuit liikaa tai et puhunut lainkaan, katsoit jotakuta liian pitkän aikaa silmiin tai pälyilit epäilyttävästi pitkin nurkkia, laitoit päällesi värikkäät vaatteet musta- ja harmaapukuisten ihmisten massaan, heitit ilmaan vitsin, jota kukaan ei tajunnut, paljastit itsestäsi liikaa, paljastit itsestäsi vääriä asioita tai et tiedä, mitä muut ajattelivat siitä, mitä kerroit… kuten sanottu, hävetä voi vaikka mitä ja kuinka paljon tahansa! 

Vääränlainen häpeä puhututtaa ja herättää kiinnostusta. Niin, hetkinen, mitä olikaan oikeanlainen häpeä? Häpeää runsaasti tutkinut ja siitä paljon kirjoittanut Ben Malinen kuvaa kirjassaan Häpeän monet kasvot (2003, 87–88) niin kutsuttua hyvää häpeää. Malinen kirjoittaa, että häpeä itsessään on luonnollinen tunne, joka muuttuu ongelmaksi vasta sitten, kun yritämme torjua tai kieltää sen olemassaolon. Terve häpeä myös suojaa ei-toivotulta käyttäytymiseltä, josta seurauksena voisi olla sosiaalisten normien rikkomisesta aiheutuva julkinen häpeä. Kaikki häpeä ei siis ole haitallista tai jotakin, mistä pitäisi päästä mahdollisimman nopeasti eroon, vaan häpeä myös suojaa ja varjelee tuntijaansa. 

Usein huomio kiinnittyy elämää suojelevasta häpeästä sen haitalliseen muotoon. Siihen, joka nakertaa ihmisen omaa minuutta ja kutistaa sen häpeäpersoonaksi. Minuuden voisi määritellä siksi osaksi itseä, jonka miellän ydinminäksi siis identiteetiksi. Millainen olen, mitä teen, mikä on minulle tärkeää, mitä arvostan, mitkä ovat vahvuuteni ja heikkouteni ja miten haluan, että muut näkevät minut. Ajattelen, että minuus on jotakin jokaisen ihmisen ihan omaa – jokaisella on omanlaisensa minuus. Malisen (2003, 91) mukaan omaa minuuttaan häpeävä ihminen kokee olevansa puutteellinen ja viallinen ja uskoo, etteivät muut ihmiset voi hyväksyä häntä sellaisena kuin hän on. 

Olen pohtinut erityisherkän ihmisen häpeää. Onkohan haitallinen häpeä erityisherkillä kenties yleisempää kuin ei-erityisherkillä? Entä millaisia asioita erityisherkkä ihminen on taipuvainen häpeämään? Millaisin sanoin HSP-piirteiset häpeää kuvailisivat? Outo? Erilainen? Toisenlainen? Jo erityisherkkyystutkimuksen suomalainen edelläkävijä Sylvi-Sanni Manninen nimesi tutkimusraporttinsa yliherkästä väri-ihmisestä muotojen yhteiskunnassa nimikkeellä Outolintu, erilainen (1999). 

Millaisia asioita minä olen sitten itse hävennyt. No, olen muun muassa hävennyt sitä, että pidän kauniista asioista. Nautin, kun näen kauneutta ympärilläni ihmisissä, tavaroissa, kukissa, sisustuksessa, luonnossa, sanoissa, lauluissa ym., listaa voisi jatkaa loputtomiin. VIA-luonteenvahvuustestin tehtyäni ymmärsin, miksi (testin voi tehdä osoitteessa www.viacharacter.org). Ydinvahvuuksiini kuuluu kauneuden huomaaminen ja arvostaminen, niin myös erinomaisuuden ja taidokkaan tekemisen kunnioittaminen. Erityisherkillä on usein korostunut kauneudentaju ja estetiikan kaipuu. Silti, tätäkin ominaisuutta itsessäni olen jaksanut hävetä ja nolostella sekä piilotella. Suomalaiseen kulttuuriperintöön ei ole kuulunut kauneudella koreilu vaan tärkeämpää on ollut käytännöllisyys, helppous ja vaatimattomuus. Estetiikan vaaliminen saatetaan herkästi mieltää pinnalliseksi ulkonäkökeskeisyydeksi. Siispä, olen hävennyt. Hävennyt siitäkin huolimatta, että kauneudentajuni ulottuu merkittävästi laajemmalle ja syvemmälle kuin vain ulkonäköön ja siihen, miltä ihminen näyttää. 

Olen hävennyt herkkyyttäni. Osa ihmisistä mieltää edelleen herkkyyden heikkoudeksi eli joksikin sellaiseksi, mikä pitäisi kitkeä ihmisestä pois, jotta tämä pärjää kovassa, kilpailuhenkisessä yhteiskunnassa. Aivan kuin maailma olisi jatkuva taistelukenttä, jossa pitää olla alati asemissa vihamielisten hyökkäysten varalta. Jotta jaksaa, jotta pärjää ja jotta selviää. Kuinka moni erityisherkkä on piirteensä vuoksi saanut kuulla olevansa yliherkkä, liian tunteellinen, liian sitä, liian tätä? Jos mikä, niin sellaiset kommentit toistuessaan ovat oivaa maaperää häpeäpersoonan syntymiselle. Kun ei koskaan ole sopiva vaan on aina liikaa jotakin tai liian vähän jotakin. 

Eeva Kolu kirjoitti kirjan uupumuksesta, väsymyksestä, ylisuorittamisesta ja kyllä, myös häpeästä. Teoksessaan Korkeintaan vähän väsynyt (2021, 55–63) hän kertoo, kuinka häpeä kulki salamatkustajana elämässä mukana ja muodosti muurin, jonka toisella puolella muu maailma oli. Se oli suuri salaisuus, se teki maailmasta pienen ja ahtaan. Häpeä sai uskomaan, että itsessä on jotakin perustavanlaatuista vikaa. Uskomus oli niin kipeä, että sitä piti paeta ylisuorittamiseen ja uupumukseen. Koska sellainen voima häpeällä on, se laittaa ihmisen juoksemaan.

Korkeintaan vähän väsynyt ei mielestäni ole kuitenkaan vain kirja ylisuorittamisesta, uupumuksesta ja häpeästä. Se on myös kirja toivosta ja häpeän kohtaamisesta. Se on kirja kasvusta kohti omannäköistä elämää ja aitoa minää. Että saa olla juuri sitä, mitä on ilman pelkoa muiden ihmisten tuomitsevista katseista. Ettei enää tarvitse pelätä itseään. Ensin on kuitenkin kohdattava oma katseensa, sillä kokemukseni mukaan häpeän voi voittaa vain yhdellä tavalla. On lopetettava juokseminen ja katsottava häpeää silmästä silmään.



Milja 


Lähteet: 

Kolu, E. (2021). Korkeintaan vähän väsynyt. Helsinki: Gummerus.
Malinen, B. (2003). Häpeän monet kasvot. Helsinki: Kirjapaja oy.
Manninen, S. (1999). Outolintu, erilainen: tutkimusraportti yliherkästä väri-ihmisestä muotojen yhteiskunnassa. Jyväskylä: Atena.

Kuvat: 

Katseilta piilossa: Andrew Neel / Unsplash
Näkyvä: Free-Photos / Pixabay

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran tässä blogissa vuonna 2021.










25 helmikuuta 2025

Miten menestyä erityisherkkänä kiireisessä maailmassa?

Erityisherkkänä henkilönä (HSP) eläminen kiireisessä nykymaailmassa voi olla koukeroista ja jopa haastavaa. Erityisherkkyyden mukana on piirteitä, kuten voimakas reagointi ympäristön ärsykkeisiin ja syvällinen tunteiden käsittely. On täysin mahdollista kääntää nämä asiat vahvuuksiksi oikeilla strategioilla.


1. Ymmärrä herkkyytesi

Ensimmäinen askel menestymiseen on oman herkkyyden tunnistaminen ja ymmärtäminen. Tiedostamalla erityisherkkyytesi voit paremmin hallita sen tuomia haasteita. Tee testi täältä.


Herkkikselle on tärkeää itsetuntemus

2. Päivittäiset selviytymisstrategiat

Herkkyyden hallinta kiireisessä maailmassa vaatii käytännön selviytymisstrategioita eli arjen tekemistä itselle sopivaksi. Varaa aikaa päivittäiseen rauhoittumiseen ja palautumiseen. Tunnista itsellesi sopiva määrä. Esimerkiksi normaalina päivänä minulle riittää puolisen tuntia rauhoittumista. Tämä arjen pieni palvelus itsellesi auttaa myös stressin hallintaan.


3. Kannustavan ympäristön luominen

Kotona ja työpaikalla luodun kannustavan ja mahdollisimman aistiärsykkeettömän ympäristön merkitys on suuri. Suunnittele tila, joka on rauhallinen ja häiriötön. Vältä liiallisia aistiärsykkeitä ja pidä työtila ja tavarat järjestyksessä.


4. Itsehoitorutiinit

Erityisherkän hyvinvointi vaatii säännöllistä itsehoitoa. Mindfulness, rentoutustekniikat ja harrastukset, jotka tuovat iloa ja rentoutusta, ovat erityisen tärkeitä. Minulle toimii luonnossa kävely, kauniit maisemat j hiljainen ääniympäristö esimerkiksi virtaavan veden solina. Varaa aikaa itsellesi ja pidä huolta omista tarpeistasi ihan joka ikinen päivä 🙂



Päätelmä

Menestyminen erityisherkkänä kiireisessä maailmassa on mahdollista. Ymmärtämällä herkkyytesi, käyttämällä tehokkaita selviytymisstrategioita, luomalla kannustavan ympäristön ja huolehtimalla itsehoitorutiineista, voit elää täyttä ja tasapainoista elämää. Muista, että herkkyys on vahvuus!


Antti Paajanen


Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Arctic sensitivity -blogissa.