17 helmikuuta 2025

Voimanlähde sisimmässäsi


Älä koskaan aliarvioi itseäsi tai sitä ainutlaatuista polkua, jota olet kulkemassa.

Jokainen kokemasi haaste, jokainen kohtaamasi epävarmuus ja jokainen hetki, jolloin olet tuntenut olevasi jumissa, ovat olleet tarpeellisia askeleita matkallasi.

Ne eivät ole esteitä, vaan arvokkaita oppitunteja, jotka valmistavat sinua tulevaan.

Suurin voimavara ja lahja, jonka voit antaa maailmalle, on olla oma, ainutlaatuinen itsesi.

Sinun ei tarvitse olla kenenkään muun sanelema versio.

Sinun ei tarvitse saavuttaa jotakin tiettyä pistettä voidaksesi olla onnellinen tai tuntea olevasi menestynyt. Onnellisuus ja menestys ovat osa matkaasi, ei määränpäätä.

Jatka unelmiesi tavoittelua rohkeasti ja sinnikkäästi, mutta älä unohda elää ja arvostaa nykyhetkeä.

Jokaisella askeleellasi on merkitys, ja jokainen päivä on uusi mahdollisuus kasvaa, oppia ja kukoistaa.

Ja ennen kaikkea, ole armollinen itsellesi. Hyväksy itsesi kaikkine virheinesi ja vahvuuksinesi, sillä se tekee sinusta juuri sinut.

Kerro elämäsi tarinaa inspiroidaksesi itseäsi ja muita. Jaa kokemuksesi rohkeasti, sillä juuri sinun äänesi voi olla se, joka valaisee toisen polkua.

Muista, että jokainen meistä on omalla ainutlaatuisella matkallaan, ja sinun matkasi on juuri yhtä arvokas kuin kenen tahansa toisen.

Muistutan sinua siitä, että vaikka matka kohti unelmiasi voi tuntua yksinäiseltä, et ole koskaan yksin.

Ympärilläsi on ihmisiä, jotka ymmärtävät, tukevat ja uskovat sinuun. Joskus sinun täytyy vain nostaa katseesi, katsoa ympärillesi tai rohkeasti pyytää apua nähdäksesi sen.

Jatka eteenpäin, sydämesi liidaamana. Maailma tarvitsee juuri sitä, mitä sinulla on annettavana.


Antti Paajanen


Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Arctic sensitivity -blogissa. 


11 helmikuuta 2025

Erityisherkät kohtaavat


 

 Jäsenen blogikirjoitus:

 

💜

💜

💜

Meillä on HSP Kohtaamispaikka Lapinlahden Lähteellä, Helsingissä. Leenan kanssa on pidetty päivystystä siellä, kerran kuussa viime syksystä alkaen. Joka kerralle on kohtaamisia riittänyt.

Haarukoimme juuri mistä löytyy kokoontumistilaa jatkossa; kahvilan yhteydessä olevasta tilasta tai jostakin ihanasta ryhmähuoneesta. Pian se selviää, ilmoittelemme maaliskuun päivystysajankohdasta jälleen netissä ja somessa.


Tuo Lähteen miljöö on tosi leppoisa, aika erilainen kuin vaikka kirjastojen. Seinien tauluja ja muita sisustuksia on mukava katsella ja ne joskus virittävät myös keskusteluun. Kahvikupposen voi ostaa siitä kahvilasta. Voi poiketa myös vaikka taidenäyttelyissä, kävellä puistossa tai tehdä löytöjä Puodissa ja Patinassa.


Kohtaamispaikkaan voit tulla juuri sellaisena kuin olet. Iloisena tai surullisena, väsyneenä, huolia kantaen tai ilman. Vertaisten kanssa keskustelu on aina hyvästä.

Keskustelu onkin ollut joka kerta vilkasta. Tämä on oikeastaan ihan tavallinen avoin ryhmätapaaminen, sillä erotuksella että tähän ei ole tarvinnut ilmoittautua. Ja saa pistäytyä omien aikataulujen mukaan.


Helsingissä kokoontuu myös muita ryhmiä erityisherkille: Töölön keskusteluryhmä, niinikään Töölössä kokoontuva HSP Vertaismiehet ja retkeilevä Pääkaupunkiseudun luontoryhmä.. Valinnanvaraa löytyy myös ajankohdissa, arki-iltoja, lauantai-iltapäiviä ja sunnuntai-iltapäiviä. Kannattaa muistaa myös verkossa kokoontuva etävertaisryhmä ja chat, jotka mahdollistavat tapaamiset ja tutustumiset samalla kertaa kautta Suomen. Seuraa myös mitä Heimotulilla tapahtuu.

- Toivon, että jokainen löytää oman paikan, missä käydä ja keskustella. Tai vaikka useampia. Siksi me ollaan yhdistyksenä, että mahdollistetaan vertaisuus. Se yleensä voimaannuttaa ja silloin jaksetaan paremmin.

 

Erityisherkkyys ei ole diagnoosi. Erityisherkkyys on temperamenttipiirteistö ja se on myös uniikki juttu jokaiselle sen kokijalle, ja toisaalta meissä on myös olennaista yhteistä. Se yhteisyys on usein aarre, joka kannattaa etsiä ja löytää. Samaa kokevalta, vertaiselta, voi kuulla ne taikasanat, joista olo helpottuu. Silloin pääsee ajatusten oravanpyörästä eteenpäin. Uuteen uskallukseen ja kasvuun.

Voit hakea mukaan myös ryhmänvetäjäpoppooseen. Joskus tarvitaan myös ohjaajan tai kohtaamispaikkapäivystäjän tuuraajaa.

- Ole yhteydessä Susannaan susanna.sihto@erityisherkat.fi jos oman ryhmän kokoaminen tai ryhmänohjaajan tuuraaminen kiinnostaa.




Iloa alkavasta keväästä ja ryhmistä meille kaikille!



Merja Korpisaari

HSP kokemusasiantuntija, ryhmänohjaaja



05 helmikuuta 2025

Oletko työpaikan pelastava enkeli?


Kirjoitin jokunen päivä sitten omiin somekanaviini postauksen, jossa otin esille työhyvinvoinnin näkövinkkelistä herkän melko tyypillisen tavan suhtautua työhönsä ja toimia työpaikalla. Kuvaavin termi, jonka tälle ilmiölle olen keksinyt, on “pelastava enkeli.”

Tottahan tuo kuulostaa kauniilta, miltäs muultakaan. Olen lukuisia kertoja saanut itseni kiinni sovittelemasta hohtavaa sädekehää kutreilleni, kun olen nostanut käteni pystyyn vapaaehtoisuuden merkiksi.

Ketä tässä nyt sitten oikein huijataan? Ketä vedetään höplästä? Hyväksikäytetään? Herkkä mielihyvin lupailee hoitavansa enemmän tai vähemmän tiedostaen kaikenlaista ylimääräistä hommaa. Monesti haluamme miellyttää. Haluamme myös ihan kauheasti olla avuliaita, huolehtivia ja sydämestämme helpottaa toisten työtaakkaa. Ja tottahan tunnemme itsemme tärkeiksi ja olemassaolomme merkitykselliseksi. Eihän siinä muuten mitään mieltä olisikaan.

Vaan onko tosiaan niin, että meidän on pakko lunastaa paikkamme ja asemamme työpaikalla, yhteiskunnassa, yhdistystoiminnassa, harrastuksissa, kotona jne. tekemällä, palvelemalla ja huolehtimalla muita enemmän? Kun sen näin näkyväksi kirjoittaa, niin tuntuuhan ajatus aika hassulta. Eihän se niin voi mennä. Olisiko kuitenkin niin, että olisimme ehkä itse saaneet aikaan tämän kierteen elämäämme? Se on vähän kuin herkän itsensä luoma palkitsemisjärjestelmä. Hän saa ylimääräisestä tekemästään hyvästä henkisen päänsilityksen. Samalla hän kuluttaa itsensä siitä hyvästä loppuun. Sanomattakin on selvää, että pidemmän päälle homma ei toimi.

Työhyvinvointi on valtavan tärkeä ja loputtoman laaja aihe. Viettäähän moni meistä merkittävän osan ajastaan työtä tehden. Ei siis ole yhdentekevää, miten työssämme voimme. Se vaikuttaa luonnollisesti myös elämämme muihin osa-alueisiin. Emme vain välttämättä tiedosta sitä.

Pelkällä päänsilittelyllä emme saa muutosta aikaan. Tarvitaan hiukan “vastakarvaa,” jotta malttaisimme ja uskaltaisimme kyseenalaistaa omat toimintatapamme. Ehkä toimimmekin itseämme vastaan? Kulutamme aivan turhaan voimavaramme loppuun. Vähemmälläkin voi selvitä. Ihan totta.

Toivon sydämestäni, että voit hyvin työssäsi. Ja muutenkin!


Lämmöllä,

Pia-Maria

www.balanssiapia.fi

28 tammikuuta 2025

Rohkeus

 


Rohkea. Sitä en ole koskaan kokenut olevani. Rohkea toteuttaa suuria elämänmuutoksia; muuttaa ulkomaille, kirjoittaa kirjan, irtisanoutuu perustaakseen yrityksen, menee Voice of Finlandiin. Rohkea näkyy ja kuuluu vahvasti, täyttää huoneen läsnäolollaan.
 
Eikö?

Vai voisiko rohkeus olla myös jotakin ihan muuta?

Itsensä ja oman herkkyytensä arvossa pitämistä, oman mielipiteen ja tarpeiden kertomista ja ajatusten jakamista, omien rajojen piirtämistä? Olisiko rohkeaa elää omannäköistä elämää herkkänä, anteeksi pyytelemättä? Löytää oma äänensä ja antaa sen kuulua kirkkaana?

On helppoa olla rohkea, jos elämässä on paljon kantavia asioita. Jos on kasvanut kannustavassa ilmapiirissä ja saanut kokeilla ja epäonnistua läheisten muodostaman hyväksyvän ja lempeän turvaverkon ympäröimänä, luottamus turvaan omassa itsessä vahvistuu.
 
Entä jos näin ei ole? Harjoitellaan!

🌸 uskalla olla tarvitseva – aloita ihan pienesti
🌸 ota apua ja tukea vastaan – voit auttaa itse takaisin sitten kun se on mahdollista
🌸 kannusta itse itseäsi – ole lempeä itseäsi kohtaan, näe pienikin edistyminen
🌸 hyväksy keskeneräisyys – emme kuitenkaan koskaan ole valmiita
🌸 yritä huomenna uudestaan – olet rohkea! ❤️

Lempeydellä Heli
~~~
SunAskeleita | Heli Heikkilä

https://www.instagram.com/sun.askeleita/ 













11 tammikuuta 2025

Erityisherkkä on työympäristössä kuin naava


Metsässä kasvava naava on luonnon luoma mittari. Naava on herkkä ilmaisemaan ympäristön muutoksia. Hyvinvoivissa metsissä naava kukoistaa, huonosti voivista metsistä naava katoaa kokonaan. 

Samalla tavalla erityisherkät henkilöt reagoivat työpaikoilla voimakkaasti ympärillään tapahtuviin muutoksiin ja tunnelmiin, vaikka eivät sitä välttämättä osaa kertoa muille. Nyt ymmärrän, miksi olen vaihtanut työpaikkaa useasti. Miksi urani on ollut pirstaleinen ja miksi ajauduin lopulta uupumukseen. Olen naava!

Erityisherkät, kuten naava, eivät itsessään ole heikkoja tai vähämerkityksellisiä oman työuransa epäonnistujia – päinvastoin. Herkkyys antaa meille superkyvyn aistia vivahteita, jotka jäävät monilta muilta aluksi huomaamatta.

Erityisherkkyyden tunnistaminen on suuri voimavara tiimeissä ja organisaatioissa, jotka haluavat:
-Kukoistaa
-Saada työn tuottavuuden huippuunsa
-Vähentää työuupumuksia
-Lisätä työpaikan vetovoimaa

Työyhteisössä, joka on nykyään lähes poikkeuksetta täynnä nopeita muutoksia ja jatkuvaa painetta, erityisherkkien reaktiot toimivat heikkojen signaalien paljastajina.

Herkkisten reaktiot siis paljastavat hyvissä ajoin, milloin työtahti on liian kova, työtavat tehottomia tai ilmapiiri tarvitsee parannusta. Jos mitään ei tehdä, ajautuu moni työntekijä aikamme vitsaukseen, burnoutiin. Herkkisten kokemukset ovat kultaakin kalliimpia, sillä samat ongelmat tulevat pintaan myöhemmin suurelle massalle ja silloin organisaatio on jo korviaan myöten ongelmissa.

On tärkeää, että organisaatiot oppivat tunnistamaan ja arvostamaan herkkyyttä. Olen viimeaikoina seurannut Sohva-yrityksen postauksia Instassa ja Linkkarissa ja olen enemmän kuin iloinen, että vihdoin herkkyys työelämässä alkaa päästä esille.

Kaikki työntekijät eivät ole samanlaisia. Jokaisen yksilön tarpeet ja haasteet ovat erilaisia, ja meidän on tunnistettava ja kunnioitettava näitä eroja. Erityisherkkien huomioiminen ei ole vain inhimillistä, vaan se on myös strategisesti järkevää.

Loppujen lopuksi, ne seikat, jotka hyödyttävät erityisherkkiä, edistävät koko organisaation hyvinvointia ja menestystä.


Antti Paajanen

Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Arctic sensitivity -blogissa.